Hänen naurunsa helähti lyhyeen.

— Montako hetkeä sadannekselta, siitä on kysymys, sanoi hän.

— Vaikkapa niin. Siitä ehdimme sopia, päätin paneutuen levolle.

— Siis hetki ja sadannes, nauroi hän kooten soraa pääni alle. — Muuten en suostu.

— Sovittu, sanoin halaten lepoon kuumeisen kiihkeästi.

Ja seuraavassa tuokiossa en tiennyt muuta kuin että ruumiini antautui hyvin ansaittuun liikkumattomuuteen ja sieluni silmien eteen avautui ahdas tunneli, jonka toisessa päässä houkutteli salaperäinen tuntematon sileäseinäisen aution luolan hahmossa.

Vielä vilahdus La-Lin soraa kokoovasta kätösestä ja sitten — kaitainen ontelo, jonka ylälaidassa valkoinen juova viivasuorana viiletti kaukaiseen pimeyteen.

Nyt sen vasta tajusin. Tämä "sileäseinäinen luola" oli tunneli. Puolenkolmatta miehenmitan päässä kaivoksen uloimmasta pohjukasta oli sattuma minulle paljastanut yhden näistä suurista valtasuonista, joiden rakentamisen suuri Tai-Wang-Jeo oli aloittanut ja jotka vasta tuhatkunta kierrosta takaperin lopullisesti menettivät merkityksensä.

Mihin suuntaan tämä tunneli kulki? — Nyt vasta aloin käsittää, miten avuton ruumiista riippuvainen sielukin erinäisissä tilanteissa voi olla. Ei ollut ollenkaan vaikeata pulpahtaa maanpinnan yläpuolelle ja määrätä, ilmansuunta tähtitaivaan avulla. Mutta sen vertaaminen valottomaan tunneliin ja siten viimemainitun suunnan määrääminen osoittautui naurettavan monimutkaiseksi tehtäväksi. Silmänräpäyksessä saattoi tuntea olevansa ylhäällä taivaanlaella, jonne nousevan auringon läikkeet puhaltuivat, ja silmäillä karttaa, jolle kolmen Piirin rantaviivat piirtyivät; mutta kun saman silmänräpäyksen murto-osassa tajusi olevansa pimeän tunnelin puitteissa, ei enää sopinut ajatella aineettoman olennon paikallistumattomuutta, vaan alkoi tuntea, että oli rajansa senkin näköpiirillä.

Se oli kiusallisen sekoittavaa. Ja kuitenkin, pannen merkille erinäisten töyräitten ja syvennysten asennon, luulin lopulta voivani päätellä, että tunneli tuolla normaaliasteen neljänneksen syvyydessä kulki kaakosta luoteiseen. Pienen Veden tuolla puolen se kaiken todennäköisyyden mukaan sivuutti Gordonin ja päätyi Kongoon.