— Minä olen aloittanut velkani maksamisen, vastasi hän. — Sinä olet väsynyt tänään. Salli minun valvoa pari hetkeä sinun nukkuessasi. Jos joku tulee, herätän sinut ajoissa, mikäli se ei ole Feo-Fan.
— Luotatko Feo-Faniin?
— Miksen luottaisi! Onhan hän ystäväsi.
— Tiedätkö hänestä mitään muuta?
— Tiedän vain, ettei hän täällä ole tehnyt pahaa kenellekään.
Tuo oli herättänyt minussa ajatuksen. Ottaisinko Feo-Fanin uskotukseni ja veisin hänet tunneliin? Hänen avullaan voisin laskeutua luolaan.
Ei. Miksen mieluummin käyttäisi toista keinoa? La-Li valvoisi ruumiini vieressä ja pudistaisi minut hereille. Ymmärtäisikö tyttö —?
— La-Li, sanoin kerkeästi,—minä voin nukkua sikeästi. Luuletko saavasi minut hereille silmänräpäyksessä?
— Minä ravistan sinua voimaini takaa.
— Juuri niin. Ja jollei se auta, niin huuda korvaani ja tuki suuni ja nenäni. Ei, se ei ole vaarallista. Hengenahdistus pakottaa minut heräämään. Montako sadannesta laskemme hetkeltä, La-Li?