— Pilleri.
Näin selvästi, että Shi-Kain koura täyttyi putken sisällöstä. Ja silloin tunsin jotakin olevan tulossa.
— Suuri Tai-Lane, sanoi Shi-Kain muuttunut ääni.
— Orja Shi-Kai, tärähti vastaus, — puhu!
— Minä tahdon puhua jalkaisi juuressa ja hartiat suuruutesi painosta luhistuen, oi suuri Tai-Lane.
— Sinä tiedät, mitä seuraa, ellei asiasi vastaa pyyntösi julkeutta, orja.
— Poltettakoon saastainen aineeni kolmen kohtisuoran paisteen helteessä, oi suuri Tai-Lane.
— Odota, orja Shi-Kai. —
Kuulin korkeudesta tutun äänen. Shi-Kain kasvoilla liikehti ilme, jonka ilonsekainen julmuus pani käteni puristumaan nyrkkiin. Minut valtasi silmitön katumus siitä, etten noita kasvoja ollut valmistanut polttotangon kipinälle silloin, kun ne odottaen makasivat nyrkkini alla. Enkä ole ihan varma siitä, etten nyt laiminlyöntiäni olisi korvannut, ellei Kara-Hun samassa olisi koskettanut käsivarttani.
Tunsin Kara-Hunin levottoman kysymyksen ja Kara-Hun ymmärsi äänettömän vastaukseni. Siinä se oli: varjona valahti ylhäältä tumma kapine, rysähtäen piirsi sen ovi valokehän reunaa, ja kun uudelleen rysähti, oli Shi-Kain ilkkuva naama nieltynyt kapineen mustaan kitaan.