— Oi suuri Tai-Lane, jatkoi Shi-Kai, — he tappoivat kaksi apuriani, Seo-Manin ja Ira-Hain, ja minä pääsin vaivoin hengissä paikalta. Mutta minä näin, mitä he tekivät; he kantoivat raskaita mittoja —
— Metallia! kivahti Tai-Lane, ja hänen silmissään leimahti.
— Metallia, kertoi Shi-Kai tärkeänä.
Tai-Lane katsahti Tai-Tan-Liin.
— Mutta mitä he sillä? sanoi hän nähtävästi järkeään pinnistäen.
— Kenties vain tarpeen varalta, sanoi apulainen kuin muuta ajatellen.
Silloin Shi-Kai nousi.
— Oi suuri Tai-Lane, sanoi hän, — he kantoivat kolmin miehin ja ainakin yhden lepokauden. Ja Kara-Hunilla oli toistakymmentä miestä, jotka joka nousussa liikkuivat leposijoiltaan. Eiliseen mennessä olin tappanut heistä seitsemän, ja tänään kuulin jäljellä olevien puhuvan louhoksen jättämisestä. Tai-Lane nousi.
— Oletko puhunut, orja Shi-Kai? sanoi hän.
— Olen, suuri Tai-Lane. Mutta yhtä kunniaa anon sinulta, oi kaivosten viisas valvoja: jos tahtosi on, että tämä petollinen Lao-Koo kuolee polttotangon kipinästä, niin salli, oi suuri Tai-Lane, minun viheliäisen käteni ohjata liekkiä.