— Lähteekö henkesi heidän avukseen?
— Jolleivät Shi-Kain neuvot auta, Tai-Lane. Soraseinän tutkiminen käy raskaaksi irtauneimmallekin hengelle.
— Olet oikeassa, Tai-Tan-Li. Mutta siitä huolimatta kuule neuvoni: me annamme heidän itsensä ilmaista kätkönsä.
— Miten, oi suuri Tai-Lane?
Silloin pälkähti mieleeni suunnitelma selkiselvänä. Tunsin Tai-Lanen ruumiin vapisevan henkeni puistatuksessa.
— Minä näytän, Tai-Tan-Li, sanoin astuen aukkoa kohti, — Nämä kaksisataa miestä — Masonia muistellen masensin säälin tunteen sisimmässäni — saartavat Lao-Koon louhokseen La-Lin, Ka-Haran, Kara-Hunin ja tämän apurit.
— Ja Lao-Koon —
— Minä olen määrännyt, Tai-Tan-Li, kivahdin Tai-Lanen kiivaalla äänellä. — Siis La-Lin, Ka-Haran, Kara-Hunin ja hänen apurinsa. Pimeikön turvissa, mutta kuitenkin niin, että joku vangeista sen näkee, sijoittaa joku polttajista kolmen sadanneksen räjähdyskoneen louhoksen sisäpuolelle, ja muut pysyvät visusti aukon ulkopuolella, kunnes uusi määräys annetaan.
Tai-Tan-Lin kasvoilla välähti tyytymättömyys.
— Luuletko, Suuri Tai-Lane, että he pelosta kaivavat esiin aarteensa? sanoi hän.