Suuri armias Kaikkeus! — Eikö tuo itsepäinen velttous ottanut karkotakseen?
Ah! Käsihän nousi, taipui — torjui.
— Mene, nainen! sanoi uninen ääni. — Minä tahdon nukkua.
Ja ikäänkuin hengenpidätyksellä estellen toista veltosti vastustavaa voimaa, työnsin Tai-Lanen kädellä pehmeän lonkan yli lepoverkon laidan. Ja naisen ruumiin notkuttua punakeltaisesta kajasteesta seinän suojaan, mutisin huulien sisäpuolella voiton varman huudahduksen:
— Minä olen Tai-Lane, kaivoksen suuri valvoja! Samassa tuokiossa seisoin lattialla. Tuntui siltä kuin olisi tonnin riippa olkapäitäni painanut, ja jaloissa vapisi outo voimattomuus.
— Tai-Tan-Li! huusin äänellä, jota olin kuullut Tai-Lanen käyttävän.
Silmänräpäyksessä Tai-Tan-Li ilmestyi eteeni, ja seinän takaa näin vilahduksen polttajain ketjusta.
— Mitä käsket, suuri Tai-Lane? sanoi hän.
— Onko suunnitelmasi valmis, Tai-Tan-Li? kysyin lievän pyörrytyksen vallassa. — Anna kuulua!
— Polttajat seisovat jo rivissä. Puolen hetken kuluttua he ovat alhaalla, ja Shi-Kai osoittaa heille epäiltävät paikat.