Kymmenesti se uudistui ja kymmenesti Kolmannen Piirin kamara niitti rikkaan sadon.
— Toverit! kuului äkkiä ääni yli kaikkien muiden äänien. — Me saamme apua! Gordonin joukko on tulossa!
Se oli Ree-Kianin syvä basso. Hänen koneensa viilteli ilmaa vartioväen selkäpuolella.
— Toverit! huusi se jälleen. — Tästä ottelusta riippuu kaikki! Muistakaa, että voitonehto hohtaa tuossa allamme! —
Sen katkaisi äkisti mieletön mylvinä. Yhtäältä se tuli riemuna, toisaalta epätoivon kirkunana. Taistelevien sikermää paloitteli huikaisevien heijastajain elävä viuhka.
— Gordon! Gordon! erottui kasvavana kuorona.
Se oli hirveätä. Valojen kadotessa piirittäjäin ketju tiheni yhtenäiseksi seinäksi. Tarvittiinko enää Austrian joukkoja — Kongon ja Gordonin polttajat jo uhkasivat tukehuttaa pienen lauman.
Silloin — näin yksinäisen siiven liitelevän hohteisen laatan pintaa, näin puolustajain joukon imeytyvän liikkumattomaksi keoksi ja oivalsin vihollisen valmistuvan ratkaisevaan hyökkäykseen.
— Toverit kuului kuin syvältä maan kamarasta. — Me olemme hukassa! Gordonin joukko ei tule!
Ree-Kianko tuolla tavoin puhui!