Mutta vielä neljä kertaa syyti hyökkääjäin lieska kuolemaa heidän parveensa, ennenkuin puolustajain kipinä ylettyi tarpeeksi korkealle. Silloin Ree-Kian porhalsi syrjään, ja minä näin hänen tuokion keinuvan samassa pisteessä.
Arvasin oikein. Hän oli keskustellut Mena-Loan kanssa. Sillä juuri kun jälleen parisataa siipeä syöksyi maata kohti, huusi hänen torvensa:
— Toverit! Elkää pelätkö! Tai-Mara maksaa sen kohta kymmenkertaisesti.
Ja uhkaavan pilven vetäytyessä yhä ylemmäksi sen reunasta tuiskahti äkkiä vihainen tuli, joka leveänä viuhkana tapasi Tai-Maran lauman ja syöksi kolmanneksen sen siivistä kekäleinä pimeälle tantereelle.
Silloin Tai-Maran joukko alkoi liikehtiä. Saattoi nähdä, että se halasi maa-aukkojen suojaan. Tuokion ajan sen hirvittävä huutelu ylitti ylhäältä tulevan riemun, mutta sitten se katkesi Tai-Maran ääneen:
— Polttajat! Tai-Dana lisää voimaa! Suuren Morris-Jeon silmä seuraa teitä palatsin näköputkesta. Me ajamme ne yläilmoihin ja auringon noustessa livahdamme aukkoihin.
Vielä kerran yritti kauhu muuttua riemuksi. Mutta tekemällä tehty mieliala ei jaksanut innostaa toimintaan. Silloin Tai-Maran siipi suhahti joukkojen yläpuolelle.
— Morris-Jeon miehet! kuului jälleen. — Jos häädämme orjat, odottaa teitä kaikkia elinkautinen lepo ja Tai-luokan edut. Tshung-Kingin kammiot ovat teidän käytettävissänne, ja sen pehmeäihoiset naiset valuttavat hyytelöä teidän huulillenne. Suuri Tai-Jeo on kuullut lupaukseni; seuratkaa minua, miehet!
Se teki vaikutuksensa. Kuin yhtenä siipenä pyrähti parvi liikkeelle, ja äänekkään ilomylvinän huumatessa mielet valtava joukko taajeni korkeuteen. Ree-Kianin yhtyneiden rintamain itäistä kuvetta valeli nousunuolujen puna, ja tuokion kuluttua koko mahtava armeija kylpi auringon leimuavassa kilossa.
— Se pakenee! — Se pakenee! jyrisi Tai-Maran joukkojen riemu. — Meidän tulemme voittaa sen! - Tai-Dana! — Tai-Dana!