Ja se laukesi, ikäänkuin sen seisahtunut veri olisi jälleen alkanut kiertää. Ja sekunnin pimeyden jälkeen, silmäni näkivät taivaan helakan värin.
— Ree-Kian! kangisteli sanani Ree-Kianin omalla kielenkannalla. — Kunnia sinun aineellesi. Nyt on kansa sinun saastaisesta suustasi kuuleva oikean Tai-Jeon tahdon.
Hirvittävällä voimanponnistuksella olin saanut tasapaino-ohjaajan käteeni. Seuraavassa tuokiossa siipi teki äkkileiskahduksen, taivas pakeni silmistäni, ja hämärä maa karkasi vastaani äkisti selvenevänä temmellyskenttänä.
— Helvetti! sähähti huuliltani, ja samassa oli korvani kuulevinaan vahingoniloisen naurun.
Se kirous oli pelastukseni. Sama tahdonponnistus, joka siinä silmänräpäyksessä oli tunkenut Ree-Kianin hengen kokonaan aineestaan, salli myöskin käden sysätä pystyohjaajan kampea. Ja siipi tärähti voimakkaaseen jarrutukseen, muutaman miehenmitan päässä aukoilla taistelevasta polttajasikermästä.
— Kansa! huusin hien kylmetessä värisevällä ihollani. — Taistelu on päättynyt! Sallikaa Tshung-Kingin polttajain aseettomina vetäytyä aukkoihin. Kongon ja Gordonin miehet, te, joiden nouseva aurinko ei salli palata piireihinne, seuraatte heitä. Austrian ja Lunan joukot yhtyvät saapuvaan Ontarion väkeen ja kiitävät auringon edellä naistensa ja lastensa pariin.
Kuhaus kävi läpi valtavan lauman. Ei ainoakaan käsi estänyt aukkoihin suoltuvia polttajia. Mutta kuhauksen palatessa liikkumattoman armeijan liepeiltä eroittui siinä kuumeinen kysyntä, joka äkisti paisui jyriseväksi huudoksi.
— Sinä olet Tai-Kian-Jeo! — Ja kuitenkaan sinä et puhu niinkuin hän! oli sen ajatus.
— Oikein! huusin. — Tai-Kian-Jeo ei puhu näin. Ja siksipä juuri Tai-Kian-Jeoa ei enää ole. Kansa! Kymmenen kierrosta sitten suuri Kaikkeus antoi teille Tai-Joonin, Tai-Masonin ja Tai-Ree-Kianin; kymmenen kierrosta sitten te suuressa ahdistuksessanne Tai-Joonin neuvosta huusitte Joo-Keen, Liau-Joon pojan, uudeksi Tai-Jeoksi. Nyt — Tai-Joon on kuollut, Tai-Masonin on kaatanut Ree-Kianin kunnianhimoinen käsi; mutta Joo-Kee, Liau-Joon poika, elää ja hänen henkensä, samoin kuin se pakotti kaivoksen Tai-Lanelta valkoisen metallin, on nyt häätänyt Ree-Kianin hengen aineestaan ja puhuu teille hänen keuhkojensa voimalla. Toverit! Kaikkien Piirien kansa! Teitä ei hallitse Tai-Kian-Jeo, teitä ei hallitse Morris-Jeo, teitä hallitsee Tai-Kee-Jeo, missä aineessa hän eteenne ilmenneekin.
Minä tunsin sen. Helpotuksena se valahti valtavan joukon sydämeen ja riemuna se siitä ilmoille kumpusi.