Minä en kuunnellut enää. Tajunnassani takoi yksi ainoa kuulemani: "Morris-Jeo pakenee tunneleihin —". Tunneleihin!
— Kansa! huusin sivuuttaessani käytävien väen. — Miehittäkää jokainen käytävä, etsikää jokainen soppi! Pidättäkää jokainen Tai, joka tiellenne osuu! Tieteen palatsiin ette kuitenkaan saa tunkeutua eikä kenenkään aineelta henkeä riistää. Tämä on Tai-Kee-Jeon määräys!
Ja kuullessani, että sanani olivat tunkeutuneet muutamain herkempien tajuntaan riensin alas Tshung-Kingin tunnelikeskukseen.
YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU
Kuka meistä on Tai-Jeo?
Kauhu oli vallannut sieluni. Tunnelikeskuksessa ei ainoakaan ääni ilmaissut ihmisten läsnäoloa, ja siitä säteittäin lähtevät suut päätyivät jykeviin seiniin, joiden takana tunnelien pimeys oli yhtä äänetön.
Oliko Morris-Jeo täällä? Vai olinko käsittänyt väärin Tai-Suanin vihjauksen.
Hengen kouristuksessa painauduin Lunan tunneliin. Miten oli käynyt La-Lin, jos Morris-Jeo oli paennut tänne! Mutta olihan La-Lin vaunu kuuden asteen päässä —
Valoa! Eikö tuolla kumottanut pilkku?
Tuossa tuokiossa olin sen luona. Se oli vaunu. Ja sen sisästä hohti osittain verhottu valo.