— La-Li! tahdoin huudahtaa. Mutta sieluni oli näystä kokonaan hämmentynyt. Vaunussa lepäsi kymmenkunta miestä ja yksi ainoa nainen. Ja naisen vieressä loikova oli — Morris-Jeo.
— Tai-Leon, sanoi hän juuri, — luuletko sittenkin, että heitä johtaa Joo-Kee? Tai-Marakin on jo nähnyt parhaaksi uskoa, että Ree-Kian on sen sielu.
— Ree-Kian on johtaja, oi suuri Tai-Jeo, mutta sen sieluna on ollut Joo-Kee. Ja jos orja Lao-Koo oli Joo-Kee —
— Se on Tai-Maran hullutusta. Hän oli hautonut tuota päähänpistoa vain siksi, että Lao-Koo oli tohtinut lyödä häntä.
— Mutta, oi suuri Tai-Jeo —
— Niin?
— Jos Lao-Koo oli Joo-Kee, niin on asia selitettävissä —
KUKA MEISTÄ ON TAI-JEO?
— Miten?
— Hän ei ole kuollut Lunan räjähdyksessä —