Kihisevästä keosta erosi puolikymmentä siipeä välittömään läheisyyteeni, ja keilan kärjestä heitti yksinäinen heijastaja valonsa tähän ahtaaseen piiriin. Rai-Sunin murhaava katse häiritsi hetkeksi malttini, mutta huomioni kiinnitti kohta terävä ääni, joka sanoi:
— Sinä olet Rai-Sun, entinen kuudennen osaston vaanija. Mikä on tämä mies?
Se oli eilinen leveänaamainen.
— Suuri Bei-Woo, hän on Lao-Koo, orja, joka uskalsi uhmata Suuren Mantereen herraa.
— Lao-Koo on kuollut; häntä ei ole nähty neljään kierrokseen.
— Lao-Koo elää. Hän on ollut nämä neljä kierrosta Tai-Joonin palvelijana ja kirotun Tai-Joonin kanssa kohdellut minua pahemmin kuin orjaa.
— Olet ollut Kolmannen piirin pesässä?
— Olen kitunut Kolmannen piirin pesässä ja toivonut sinun kaikkivainuavan silmäsi keksivän olinpaikkani, kunnes eilen, Tai-Joonin kadottua, minun onnistui voittaa tämä orja. Hän oli vioittanut koneeni, joten jäin hänestä jäljelle. Mutta saavutin hänet ajoissa.
— Ja minä olen nyt vanginnut hänet. Näytä kasvosi, orja!
Minä kohotin kuuliaisena kasvoni ja katsoin häntä silmiin.