— Sanoit jotakin, orja, virkkoi ensimmäinen pysähtyen eteeni.
Vaistomaisesti katsahdin ruhtinattareen ja tajusin hätäisen varoituksen.
Miehen silmät sydännyttivät minua. Loin häneen halveksivan katseen.
— Sanoit jotakin, orja, teisti mies vilkaisten naiseen ja samalla antaen merkin apulaisilleen.
Nämä asettuivat taakseni, ja kohta tunsin ruumiini vääntyvän etunojaan alaspäin mitä kiusallisimpaan koukkuasentoon.
— Sanoit jotakin.
— Sanoin: kuolema ja kirous! tiuskasin tähdäten iskun miehen sydänalaan.
Hän väisti ja katseli ilkkuen käsivarttani, johon tunsin kahleen leikanneen haavan.
— Numero seitsemänneljättä — asento kolme, sanoi hän kääntäen minulle selkänsä.
— Kaunis See-Sea, kuulin hänen puhuvan kuin väkinäisellä äänellä. — Minkä sanan saan antaa suurelle Tai-Simonille?