— Orja Lao-Koo, Pao-Laon sikiö, jatkoi lukeva ääni, — sinä olet neljä kierrosta sitten yrittänyt ottaa hengiltä sisaresi La-Lin, vaikka tiesit, että suuri Tai-Morris-Jeo oli katseellaan hänet korottanut.
Seurasi hetken vaitiolo. Ilmassa vallitsi odotuksen jännitys.
— Suuri Neuvosto, orja Lao-Koo on syyllinen, opetti vartijani antaen tukevan iskun niskaani.
— Orja Lao-Koo, pitkitti ääni, — neljä kierrosta sitten sinä jätit majasi ja antauduit Avaruuteen syöstyn Tai-Joonin, esivallan vihollisen, palvelukseen, vaikka tiesit, että sinua kaipasi suuren Tai-Morris-Jeon käsi.
Epäröin hetkisen.
— Suuri Neuvosto, orja Lao-Koo on syyllinen, lausuin ikäänkuin alistuen.
— Orja Lao-Koo, Tai-Joonin mukana sinä otit osaa kapinahankkeeseen, vartioit hänen pesäänsä ja kuuntelit hänen opetuksiaan. Tai-Joonin käskystä sinä olet pidättänyt luonasi suuren Tai-Jeon käskyläisen, kuudennen osaston vaanijan, Rai-Sunin, ja vihdoin yrittänyt häntä haavoittamalla välttää suuren Tai-Morris-Jeon kaikkialle kantavaa kättä.
— Suuri Neuvosto, orja Lao-Koo on syyllinen, uudistin tunnustukseni.
— Orja Lao-Koo, Suuri Neuvosto on päättänyt ennen ensi laskua muuttaa aineesi höyryksi ja lähettää henkesi herrasi Tai-Joonin luokse. Tämä on Suuren Neuvoston —
Outo väristys oli pannut minut kohottamaan päätäni, ja samassa äkkäsin lukijan vaienneen. Ensin juuttui minuun hänen ällistynyt katseensa, sitten kyömynenäisen terävä tuijotus, ja vihoviimeiseksi nosti sydänalaansa pitkin hierottavakin uneliaat kasvonsa. Mutta ensiksi pääsi ääneen vasemmalla loikoileva laiha kummitus.