— Suuri Neuvosto, änkkäsi hän, tällä orjalla ei ole merkkiä.
— Ei merkkiä!?
Ja silloin juuri keskeytti ällistyksen Rai-Sunin ihmeteltävän tyyni ääni.
— Oi Suuri Neuvosto, sanoi hän, Tai-Joon oli hyvin viisas. Hän poisti Lao-Koon merkin ihmeellisillä keinoillaan, samoin kuin hän vaalensi hänen punaisen värinsäkin. Vielä kolme kierrosta sitten näin leiman hänen kainalonsa alla. Siinä oli: 2—16—763.
— Hänen värinsä on vaalea, sanoi pyylevä mies. Tai-Hudson tarttui kontaktikoneen neulaan.
— Lao-Koo, sanoi hän, — Pao-Laon poika — toinen piiri kuudestoista neliö, kierroksella seitsemänsataakuusikymmentäkolme. Se on todettu.
Hierova nainen oli kurottautunut lähemmä, ja hänen huudahduksensa näytti osuneen jokaisen korvaan.
— Se on totta, sanoi pyylevä mies mitellen ruumistani. — Kautta Avaruuden, hän olisi erinomainen hieroja! Noilla lihaksilla —
— Noilla lihaksilla, liitti kyömynenäinen Tai-Simon silmiään siristäen, — voisi tuottaa kymmeniä tonneja valkoista metallia. Tai-Hudson, jatkoi hän, — minä ehdotan, että ensin käyttäisimme hänen työvoimaansa. Kaivoksissa on ollut kuolleisuus suuri.
— Työn valvoja on oikeassa, myönsi Tai-Hudson epäröiden.