Huomasin voivani laajentaa näköpiiriäni. Mutta samassa terävä nenä liikahti, ja minä ummistin silmäni helpotuksen horroksiin.
— Oi suuri Tai-Morris-Jeo, piipitti ääni, — tämä mies on mitä alhaisin, sieluttomin orja tahi — tahi —
— Tahi? kysyi Morris-Jeon ääni.
— Tahi sitten — sitten —
— Tai-Leon, miksi änkytät? Olethan pannut liikkeelle koko taitosi. Vai epäiletkö kykyäsi?
— Oi suuri Tai-Morris-Jeo, minä olen taistellut oman henkeni uhalla, olen pannut liikkeelle senkin varavoiman, jota tähän asti en ole tarvinnut.
— Tai-Leon, tämä mies, sanoit, on alhaisin sieluttomin orja tahi —
— Tahi — tahi sitten — Tai-Jeo.
— Tai-Jeo?
Siinä äänessä särähti sävy, joka kiskaisi minunkin silmäni auki. Näin Morris-Jeon ryntäävän Tai-Leonin eteen, ja tämä vapisi kiireestä kantapäähän.