Kenen käsitteet rajottuvat vain vanhoihin totuttuihin yhteiskuntalaitoksiin, hän säikähtää kuullessaan, että työnjohtajan suhde työntekijään erotetaan talousjärjestön määräysvallasta. Sillä hän pelkää tämän erottamisen johtavan rahanarvon alenemiseen ja alkuperäisten talousolojen palaamiseen. (Rathenau esittää teoksessaan "Vedenpaisumuksen jälkeen" tällaisen mielipiteen, joka hänen kannaltaan näyttää oikealta). Mutta tämän vaaran vastapainona on yhteiskunnallisen elimistön kolmijako. Itsenäisyytensä saavuttanut talousjärjestö on yhdessä oikeusjärjestön kanssa kokonaan erottava rahaolot oikeudelliselle pohjalle lasketuista työläisoloista. Toiselta puolen ei myöskään oikeusoloilla ole suoranaista vaikutusta raha-oloihin. Sillä jälkimmäiset riippuvat kokonaan talousjärjestön johdosta. Oikeussuhde työnjohtajan ja työntekijän välillä ei yksipuolisesti ilmene rahan arvossa, sillä tämähän jää, sittenkun palkka on poistettu, joka merkitsee tavaran ja työvoiman vaihtoarvoa — yksinomaan tavarain (ja palvelusten) vastakkaisten arvojen mittapuuksi. — Tarkastellessa kolmijakoisuuden vaikutusta yhteiskunnalliseen elimistöön, täytyy tulla vakuutetuksi, että se on aikaansaava laitoksia, joita tähän asti valtioissa ei ole löytynyt.
Ja näiden laitosten kautta tullaan poistamaan se, mikä nykyaikana tunnetaan luokkataisteluna. Sillä tämä johtuu siitä, että työpaikka on yhdistetty talouselämän kiertokulkuun. Tämä kirjotus tahtoo kuvata yhteiskunnallista elimistöä, jossa käsite "työpalkka" saa uuden sisällön, samoin kuin entinen käsite "omaisuus" Mutta tämän uudistuksen kautta luodaankin elinvoimaisempi yhteiskunnallinen side ihmisten kesken. — Ainoastaan pintapuolinen tarkastelu voi antaa aihetta väittämään, että näiden aatteiden toteuttamisella ei mitään muuta voiteta, kuin aikapalkan muuttaminen kappalepalkaksi. Olkoonpa niin, että asian yksipuolinen tarkastelu vie tähän johtopäätökseen. Mutta tässä ei sellaista yksipuolista johtopäätöstä ole esitetty oikeana, vaan on pidetty päämääränä, että palkkasopimuksen tilalle otetaan sopimus, jossa työnjohtaja ja työntekijä sitoutuvat jakamaan sen mitä he yhdessä ja koko yhteiskunnallisen elimistön avulla ovat aikaansaaneet. Kenestä työntekijälle tuleva osa työntuloksesta näyttää kappalepalkalta, hän ei huomaa, että tämä "kappalepalkka" (joka oikeastaan ei "palkka" olekaan) saa tuotteen arvon kautta sellaisen merkityksen, että työntekijän yhteiskunnallinen asema muiden yhteiskunnallisen elimistön jäsenten rinnalla tulee aivan toisenlaiseksi, kuin millainen se on yksipuolisesti talouteen perustuvassa luokkavaltiossa. Vaatimus luokkataistelun lopettamisesta tulee silloin tyydytetyksi. — Ken taas kannattaa varsinkin sosialistisissa piireissä vallitsevaa mielipidettä, että on jätettävä kehitykselle itselleen yhteiskunnallisen kysymyksen ratkaiseminen, ja että ei käy päinsä laatia suunnitelmia, joiden pitäisi toteutua, hänelle täytyy vastata: luonnollisesti jää kehityksen valmistettavaksi, mikä on välttämätöntä, mutta yhteiskunnallisessa elimistössä ovatkin ihmisten aatevaikuttimet todellisuutta. Ja kun on joku aika kulunut ja se toteutunut, mikä tänään liikkuu vain ajatuksissa, silloin on tämä toteutunutkin osana kehityksessä. Sentähden tulee niiden, jotka uskovat vain kehitykseen eikä hedelmällisten aatteiden vaikutukseen, odottaa lopullisine tuomioineen kunnes se, joka tänään on ajatuksissa, on kehitystä. Kuitenkin on silloin enää myöhäistä panna toimeen eräitä asioita, joita tosiolot jo tänään vaativat. Yhteiskunnallisessa elimistössä ei kehitystä voi niin päältäpäin katsella kuin luonnossa, vaan täytyy itse olla kehitystä luomassa. Sentähden on terveelle yhteiskunnalliselle ajatukselle vaarallista, että meidän päivinä tahdotaan niin paljon "todistaa", mikä on yhteiskunnallisesti välttämätöntä, samalla tavalla kuin luonnontieteissä "todistetaan". "Todistuksilla" yhteiskunnallisissa elämän kysymyksissä on merkitystä ainoastaan sille, joka voi nähdä ei ainoastaan sen, joka ilmenee olevaisissa oloissa, vaan senkin, joka piilee ihmisten vaikuttimissa — usein heidän itsensä huomaamatta — ja pyrkii toteutumaan.
Yksi niistä vaikutuksista, joista käy ilmi, että yhteiskunnallisen kolmijakoisuuden perustus on itse inhimillisen yhteiselämän olemuksessa, on tuomariviran erottaminen valtiollisista laitoksista. Viimemainituille kuuluu ihmisten ja ihmisryhmien keskuudessa vallitsevien oikeussuhteiden vahvistaminen. Varsinainen tuomiovalta kuuluu laitoksille, jotka henkinen järjestö luo. Tuomio edellyttää suuressa määrässä, että tuomarilla on mielenlaatua ja käsityskykyä arvostelemaan tuomittavan yksilöllistä asemaa. Sellainen mieliala ja käsityskyky taas edellyttävät, että sama luottamus, jolla ihmiset ovat kiintyneet henkisen järjestön laitoksiin, on myös määräävänä tuomareita asetettaessa. On mahdollista, että henkisen järjestön johtokunta asettaa tuomarit, jotka voidaan valita erilaisimmista henkisistä ammateista ja jotka määrätyn ajan kuluttua palaavat takaisin omiin toimiinsa. Jossain määrin on silloin joka ihminen tilaisuudessa itse valitsemaan ehdokkaiden joukosta viideksi tahi kymmeneksi vuodeksi henkilön, johon hänellä on niin suuri luottamus, että hän tällä aikaa, jos niin tarvitaan, voi alistua hänen tuomioonsa siviili- ja rikosoikeudellisissa asioissa. Jokaisen ihmisen asuinpaikalla tulee silloin aina löytymään niin monta tuomaria, että tällä vaalilla on merkityksensä. Valittajan on sitten aina käännyttävä sen tuomarin puoleen, jonka syytetty hyväksyy. — On syytä ajatella, mikä ratkaiseva merkitys tällaisella laitoksella olisi ollut Itävalta-Unkarilaisilla alueilla. Sekakielisillä seuduilla olisi kuhunkin kansallisuuteen kuuluva voinut valita itselleen tuomarin omaa kansallisuuttaan. Ken tuntee itävaltalaisia oloja, voi arvata kuinka suuresti sellainen laitos olisi edistänyt sovintoa kansallisuuksien kesken. — Paitsi kansallisuuskysymystä löytyy laajoja elämänaloja, joiden tervettä kehitystä tällainen laitos olisi omiaan edistämään. — Erikoisia lakikysymyksiä varten asetetaan ylläkerrotulla tavalla valittujen tuomarien ja oikeuksien rinnalle virkamiehiä, joiden vaalin toimittaa henkisen järjestön johto, mutta joilla kuitenkaan ei ole oikeutta itse tuomita. Sama johto asettaa myöskin vetoamisoikeuden. Tällaisiin edellytyksiin perustuvan elämän olemukseen kuuluu, että tuomari on tilaisuudessa seuraamaan tuomittavan elämäntapoja ja mielenlaatua ja että hän tuomarivirkansa ulkopuolella — jota hän vain määrätyn ajan hoitaa — voi perehtyä tuomittavien ympäristöön. Kuten terve yhteiskunnallinen elimistö kaikilla laitoksillaan on herättävä jäsenissään yhteiskunnallista ymmärtämystä, niin myös tuomaritoimessa olijoissa. Tuomion täytäntöönpano kuuluu oikeusvaltiolle.
Aatteemme mukaisten laitosten luomista muilla elämän aloilla, kuin vasta mainituilla, ei toistaiseksi tarvinne tässä lähemmin selostaa. Sellaista selostusta voisi luonnollisesti jatkaa loppumattomiin.
Ylläkerrotut yksityiset elämänlaitokset ovat osottaneet, että tämän esityksen pohjana oleva ajatuskanta ei, kuten moni voisi luulla — ja kuten tosiaan on luultu, kun allekirjoittanut siellä ja täällä oli asian suullisesti esittänyt tarkota kolmen säädyn, elinkeino-, maanpuolustus- ja opetussäädyn uudistamista. Aivan päinvastaista, kuin tämä säätyjako, tarkotetaan. Ei ole tarkotus jakaa ihmisiä yhteiskuntaluokkiin eikä säätyihin, vaan se on yhteiskunnallinen elimistö itse, joka jaetaan. Mutta juuri sen kautta voi ihminen olla todellinen ihminen. Sillä jako tulee olemaan sellainen, että hän eläessään on kiinnitetty jokaiseen noista kolmesta jäsenestä. Siihen yhteiskunnallisen elimistön jäseneen, johon hän ammattinsa puolesta kuuluu, on hän kiinnitetty asiallisilla syillä; toisien kanssa joutuu hän persoonallisiin suhteisiin, sillä niiden laitokset ovat sellaisessa suhteessa häneen ettei hän voi välttää joutumasta tekemisiin niiden kanssa. Kolmijakoinen on oleva ihmisestä erotettu, hänen elämänpohjansa muodostava yhteiskunnallinen elimistö; jokainen ihminen sellaisenaan yhdistää nuo kolme jäsentä toisiinsa.