Birkenbaum tuli aivan lähelle poikaa, katsoi häntä kiinteästi silmiin ja iski häntä lujasti suulle.
»Nyt pidät suusi kiinni», sanoi hän.
Pojan kasvot jäykistyivät vihasta. Hän tarttui miehen käteen ja koetti purra sitä.
Birkenbaum vapautui kuitenkin otteesta ja puristi pojan kädet yhteen kuin ruuvipenkkiin.
Karlen puri keltaiset hampaansa kalpeaan alahuuleen ja koetti potkia Birkenbaumia, mutta mies veti hänet niin lähelle itseään, ettei se onnistunut. Äkkiä Birkenbaum huomasi, että poika tuli aivan veltoksi. Hän päästi kädet irti, mutta silloin Karlen olisi lysähtänyt maahan, ellei hän olisi uudelleen tarttunut hänen käsiinsä. Hetken lepäsi Karlenin pää kuin kuolleena miehen rintaa vastaan.
»Karlen, Karlen, mikä sinun on?» kysyi hän.
»Tahdon juoda», kuiskasi poika. »Antakaa minulle juomista.»
Birkenbaum vei pojan reen luo ja astui sitten Grünthalin luo kysyen eikö nyt voisi ottaa toisesta hevosesta verta? Poika on aivan voimaton.
»Siitä täytyy neuvotella toisten kanssa», vastasi Grünthal. »Yksistään pojan tähden emme teurasta hevosta.»
Hän kutsui kalastajat koolle ja päätettiin odottaa vielä.