Pikku Matihs tarttuu hänen käteensä, Kahrlen täytyy istuutua hänen luokseen. Näin he istuvat suuren sammaltuneen puuristin alla, Raudupin emäntä, pieni Matihs, Kahrl…
Hauta on peitetty, kumpu muodostunut. Raudupin emäntä menee sen luo ja koristaa kummun vihreillä köynnöksillä, joissa loistaa punaiset, hienoista värjätyistä höylän lastuista tehdyt kukat. Sitten jättävät kaikki haudan ja astuvat kärryjen luo, jotka odottavat hautuumaan edessä. Täällä tarjoillaan vanhan tavan mukaan viinaa, hautajaisvieraat juovat ja syövät ohutta valkoista leipää. Raudupin emäntä syö myöskin ja juo sekä ojentaa omalla kädellään lasin Kahrlille, joka on nostanut pikku Matihsin vaunuihin.
»Minä ajan sinun kanssasi kotiin», sanoo lapsi, kun hautajaisvieraat tekevät lähtöä. »Äiti istukoon sinun paikallasi isän vaunuissa.» Hän puhuu ruumisvaunuista, jotka Kahrl ajoi hautuumaalle.
Mutta emännän kärryissä on tilaa kolmellekin, ja niin ajavat he kaikki kolme yhdessä. Matkalla nukahtaa lapsi. Raudupin emäntä puhuu. Hän puhuu vähän liian paljon ja vilkkaasti, mikä ei ole oikein sopivaa leskelle, jolla on murtunut sydän. Kahrl kuuntelee, vaikenee ja välillä haukottelee. Kaikki se, mitä emäntä puhuu, on hänelle jo aikoja sitten tuttua. Hän tietää, että Raudup oli vanha, sairas mies ja että vaimolle oli raskasta hoitaa häntä; hän tietää, että Raudupin tilat ovat suuret ja että Raudupin emännälle tulee vaikeaksi hoitaa sitä ilman miehistä tukea; hän tietää, että hän on vainajan ainoa kummilapsi ja että emäntä ei vielä ole täyttänyt kolmeakymmentäviittä vuottaan; mutta mitä varten kuunnella kaikkea tätä uudelleen…?
Silloin vasta, kun emäntä huomauttaa, ettei hänellä ole nyt rahaa kotona, jos Kahrl nyt heti tahtoisi ne sata ruplaa, jotka kummisetä oli hänelle testamentissaan määrännyt, vastasi Kahrl:
»Jääköön rahat vielä toistaiseksi sinun haltuusi», sanoi hän, »minä en niitä vielä tarvitse. Jos minä niitä tänä vuonna tarvitsen, tapahtuu se siinä Martinpäivän aikoina.»
Raudupin emäntä nyökäytti päätään.
»Mutta käy nyt edelleen yhtä usein meillä kuin tähänkin asti. Käy sairaan kummisi asemesta tervehtimässä hänen poikaansa. Kuten näet on hän mieltynyt sinuun.»
»Niin on. Voin ehkä joskus sunnuntaisin päästä tänne…»
He saapuivat Raudupin pihalle.