»Mitä?»
»Jää luokseni.»
»En voi, minulla ei nyt ole aikaa, mutta tulen pian taas luoksesi», vastasi mies tahtoen lähteä. Mutta lapsi ei häntä päästä. Silloin saapuu Raudupin emäntä.
»Lähde vain», sanoi hän, »minä jään lapsen luo.»
Kahrl lähtee ja tarttuu lapioonsa.
Kumea ääni lähtee komeasta kirstusta, kun hiekka putoilee sille. Seppele hajoaa ja häviää, hauta täyttyy hitaasti, hautajaisvieraat laulavat. Pikku Matihs alkaa itkeä.
»Missä Kahrl on?» hän kysyy. »Tahdon Kahrlin tänne.»
Äiti tahtoo häntä rauhoittaa, ja antaa makeisia.
»En tahdo makeisia, mene pois, tahdon Kahrlin tänne», sanoo lapsi uhmaavasti.
Samalla Kahrl tuleekin paikalle.