»Olen tilannut Riian matkoja varten yhdet vankkurit ja kahdet työrattaat.»
»Olette siis vain kaatanut niin paljon kuin tarvitsitte näihin kolmeen vankkuriin? Mitkä osat valmistetaan tammesta tällaisissa vaunuissa? Lautoihinhan käytetään kuusipuuta?»
»Lautoihin käytetään kuusipuuta, armollinen herra kreivi, mutta pyörien napa ja puolat ovat tammi- tahi jalavapuuta.»
»Vai niin. Te olette siis kaatanut näihin kolmeen vankkuriin tarvittavat puuaineet?» »Armollinen herra kreivi… minun täytyy Teille… niitä on… niitä on kaadettu useampia puita.»
»Useampia?»
Kreivin kalpeille poskille nousi heikko puna. Siis yksinkertainen, hävytön metsänhaaskaus. Ja tuo ihminen tuossa hänen edessään Biedermann-aikuisine kasvonpiirteineen ei tahtonut sitä myöntää, vaan valehteli hänelle kauniin jutun. Kreivi meni huoneeseensa ja isäntä kuuli, miten kivennäisvesi sifoonipullosta sihisi lasiin. Kun kreivi tuli takaisin, oli puna hänen kasvoiltaan hävinnyt.
»Kuulkaahan nyt, Andrikson, olemme viisaina miehinä kumpikin molemmat liian hyvät minkäänlaiseen turhanpäiväiseen jutusteluun. Tunnustakaa suoraan, mitä olette tehnyt. Minä tiedän, että talonpoika yhä vielä pitää metsää jonkinlaisena isännättömänä omaisuutena. Te olette… Te olette käynyt koulua, mutta se vanha Aatami, toisin sanoen, vanha käsityskanta istuu vielä osaksi teissäkin. Se käsityskanta on johtanut teidät tähän epäoikeutettuun tekoon. Älkää tehkö sitä minun silmissäni vielä suuremmaksi, tahtoessanne kaunistaa sitä. Myöntäkää pois, että olette varastanut minulta nuo tammet.»
Tuntui siltä, kuin nämä kreivin viimeiset sanat olisivat olleet, eivät ainoastaan sanoja, vaan sekä sanoja että lyöntejä. Huomattavalla nykäyksellä Andrikson väistyi pää taaksepäin kohoitettuna ja hänen kasvonsa tulivat hyvin kalpeiksi.
»Armollinen herra», sammalsi hän hetken kuluttua, katsoen kreiviä tiukasti silmiin, »herra kreivi, tuo… tuo on sana… jota minä… en voi hyväksyä.»
»Siinä en voi teitä auttaa, rakas Andrikson. Täytyy kaikkia asioita nimittää oikealla nimellä. Mihinkä summaan metsänvartija arvioi kaadetut rungot?»