Se, joka nyt seuraa, on omituinen esimerkki siitä, kuinka me kaikki olemme keskinäisessä yhteydessä toisiimme ja vastuunalaisia toisistamme. Kun poikanen kerran puheli erään naistuttavansa kanssa, lausui tämä jotain, joka lopullisesti murti hänen mielensä. Ei maksa vaivaa kertoa sitä, sillä se oli vaan tuommoinen julma, pikkunen, ajattelematta lausuttu lause, joka pani hänet punastumaan korviaan myöten. Hän pysyi huoneessaan kolme päivää ja sitten pyysi kahden päivän loma-aikaa mennäkseen ampumaan erään kanavainsinörien majatalon läheisyyteen, noin kolmenkymmenen penikulman päähän. Hänen pyyntöönsä suostuttiin, ja sinä yönä hän oli upseeriklubissa vielä entistä vallattomampi ja hurjempi. Hän sanoi menevänsä "ampumaan suuria eläimiä", ja läksi matkaan puoliyhdentoista aikaan ekka rattailla. Peltopyitä — jotka olivat ainoana metsän riistana lähellä majataloa — ei voi sanoa "suuriksi eläimiksi"; siitä syystä jokainen nauroi hänelle.
Seuraavana aamuna eräs majuureista palasi kotiin lyhyeltä loma-ajalta ja kuuli pojan lähteneen ampumaan "suuria eläimiä". Majuuri oli mieltynyt poikaan ja oli usein kylmän vuodenajan kestäessä koettanut hillitä häntä. Hän rypisti silmäkulmiaan kuultuaan retkestä ja läksi pojan huoneesen tutkien kaikki paikat siellä.
Kohta hän tuli takasin ja tapasi minut juuri kun minä toin korttiani upseeriklubiin. Etusalissa ei ollut ketään muita.
Hän sanoi: "Poika on lähtenyt ulos ampumaan. Ammutaanko milloinkaan tetureja revolverilla ja kirjoitusneuvoilla?"
Minä sanoin. "Turhaa puhetta, majuuri!" sillä minä huomasin, mitä hän tarkoitti.
Hän sanoi: "Turhaako lienee vai ei, minä aion mennä kanavalle nyt — vallan paikalla. Minä olen levoton."
Sitten hän mietti hetkisen ja sanoi: "Osaatko sinä valehdella?"
"Itsehän sen parhaiten tiedät", vastasin minä. "Se on minun virkani."
"Hyvä on", sanoi majuuri, "sinun pitää tulla minun kanssani — nyt paikalla — ekka rattailla kanavalle ampumaan antiloopeja. Pue päällesi metsästyspuku — joutuun — ja tule tänne sitten pyssyinesi."
Majuuri oli mahtava mies, ja minä tiesin ettei hän turhanpäiten olisi ruvennut käskemään. Siitä syystä minä tottelin ja palatessani löysin majuurin istumassa ekka rattailla — pyssyn kotelot ja eväät olivat istuimen alla — vallan valmiina metsästysretkelle lähtemään.