— Niin sanoit, mutta pimeyden valtojen nimessä, kuinka sen tiesit?
Kimin silmä välähti. Hän puristi huulensa yhteen, nyökäytti päätänsä ja näytti hyvin salaperäiseltä. Pappi ratsasti eteenpäin tomupilvessä, ja sotamiehet, kersantit ja aliupseerit haastelivat keskenään pojasta. Rykmentin päällikkö, joka ratsasti joukon etunenässä, katseli häntä hyvin ihmeissään.
— Ehkäpä hän oli kuullut joitakin basaarihuhuja, sanoi hän.
— Mutta sittenkin… Hän vilkaisi kädessään olevaan paperiin. —
Kummallista, asiahan päätettiin vasta viimeisten kahden päivän kuluessa.
— Onko sinunlaisia poikia useampia Intiassa? kysyi isä Viktor, — vai oletko sinä jonkinlainen lusus naturae (luonnon oikku)?
— Nyt kun olen teille sen ilmaissut, sanoi poika, — tahdotteko antaa minun palata vanhukseni luokse? Jollei hän ole jäänyt tuon Kulun naisen seuraan, pelkään hänen kuolevan.
— Siitä päättäen, mitä näin, pystyy hän yhtä hyvin pitämään huolta itsestään kuin sinäkin. Et pääse. Sinä olet tuonut meille onnea, ja me aiomme tehdä sinusta miehen. Saat mennä takaisin kuormastovaunuille, ja illalla tulet luokseni.
Lopun päivää Kim huomasi saavansa osakseen kunnioittavampaa huomiota noiden monen sadan valkoisen miehen taholta. Kertomus hänen leiriin ilmestymisestään, tieto hänen sukuperästään ja hänen ennustuksestaan ei ollut suinkaan menettänyt sisällyksestään mies mieheltä toistettuna. Eräs muodottoman lihava valkoinen nainen, joka istui suurella makuuvaatekuormalla, kysyi pojalta salaperäisesti, luuliko Kim hänen miehensä palaavan sodasta. Kim mietti vakavana asiaa ja sanoi hänen palaavan, jonka perästä nainen antoi hänelle ruokaa.
Monessa suhteessa tämä pitkä jono, jossa soittokunta silloin tällöin kajautteli säveliä ja kaikki puhuivat ja nauroivat iloisesti, muistutti jotakin Lahoren kaupungin juhlaa. Tähän asti ei ollut näkynyt oireitakaan kovasta työnteosta, jonka vuoksi Kim päätti kaikesta sydämestään antautua mukaan.
Iltapuolella tuli heitä vastaan soittokuntia, jotka sävelin saattoivat heitä leiripaikalle, Umballan rautatieaseman lähelle. Siitä koitui mielenkiintoinen yö. Toisten rykmenttien miehet tulivat tervehtimään maverickejä, ja nämä puolestaan kävivät vastatervehdyksillä. Lähetit riensivät kutsumaan heitä takaisin ja kohtasivat toisia lähettejä samoilla asioilla, ja hetken perästä raikuivat torvet hurjasti kutsuen lisää lähettejä ja upseereja palauttamaan järjestystä. Maverickit olivat tunnettuja vilkkaudestaan, ja nytkin täytyi vanhaa mainetta pitää yllä.