— Ei hyödytä kertoa valheita Mahbub Alille. Parempi on auttaa hänen ystäviänsä ja lainata heille postimerkki. Kun raha saapuu, maksan takaisin.
Kirjoittaja mutisi epäilevästi, mutta otti esiin postimerkin, sulki kirjeen, antoi sen Kimille ja meni tiehensä. Mahbub Alin nimi oli hyvin mahtava Umballassa.
— Sillä tavalla pääset jumalten suosioon, huusi Kim hänen jälkeensä.
— Maksa minulle kaksin verroin, kun raha saapuu, huusi mies olkansa takaa hänelle.
— Mitä sinä toimitit tuon neekerin kanssa? kysyi rumpalipoika, kun Kim palasi katokseen. — Minä pidän silmällä sinua.
— Minä vain puhuin hänen kanssaan.
— Sinä puhut niinkuin neekerikin, vai mitä?
— En toki! Minä puhun vain vähän. Mitä me nyt teemme?
— Torvet puhaltavat päivälliselle ihan tuossa paikassa. Hyväinen aika! Olisinpa halunnut mennä rintamalle rykmentin mukana. On kamalaa olla täällä pelkässä koulunkäynnissä. Etkö sinäkin vihaa sitä?
— Kuinkas muuten!