— Tuolla on isä! Kim tunsi melkein tukehtuvansa nähdessään avopäisen isä Viktorin lähestyvän heitä.
— Pimeyden voimat, O'Hara, kuinka monta erilaista ystävää sinulla vielä onkaan Aasiassa? hän huusi, kun Kim liukui alas maahan ja seisoi avutonna hänen edessään.
— Hyvää huomenta, isä, sanoi eversti hilpeästi. — Minä tunnen teidät kuulopuheelta sangen hyvin. Olen jo usein aikonut tulla tapaamaan. Minä olen Creighton.
— Kansatieteellisestä tutkijakunnastako? kysyi isä Viktor. Eversti nyökäytti päätänsä. — Olen erittäin iloinen saadessani tavata teitä ja kiitän suuresti siitä, että toitte takaisin pojan.
— Ei minua ole siitä kiitettävä, isä. Sitäpaitsi ei poika ollut aikonutkaan karata. Ettekö tunne vanhaa Mahbub Alia? — Hevoskauppias istui välinpitämättömänä päivänpaisteessa. — Kyllä opitte tuntemaan, kun olette täällä kuukaudenkin viipynyt. Hän se meille kaikki juhtamme myy. Tuo poika on hyvin mielenkiintoinen. Voitteko kertoa minulle mitään hänestä?
— Voinko kertoa? huudahti isä Viktor. — Te olisitte juuri mies, joka voisitte auttaa minua pulassani. Kertoako teille! Pimeyden voimat, minä olen pakahtumaisillani saadakseni puhua jollekulle, joka tietää jotakin alkuasukkaista.
Eräs tallipoika tuli nurkan taitse. Eversti Creighton puhui kovalla äänellä käyttäen urdun-kieltä. — No hyvä, Mahbub Ali, mutta mitä hyötyä on kertoa minulle kaikkialla juttuja hevosesta. Kolmeasataaviittäkymmentä rupeeta enempää en voi antaa.
— Sahib on vähän kiihtynyt ja vihainen ratsastuksen perästä, vastasi hevoskauppias viekkaasti nauraen kuten suosittu pilanlaskija. — Kyllä hän pian ymmärtää hevoseni etevät ominaisuudet paremmin. Minä odotan, kunnes hän on päättänyt keskustelunsa isän kanssa. Voin odottaa tuolla puun alla.
— Tuhat tulimmaista, nauroi eversti. — Sepä siitä seuraa, kun katselee Mahbubin hevosia. Hän on oikea vanha verenimijä, isä. No, odota sitten, jos sinulla on niin paljon aikaa, Mahbub. Nyt olen valmis, isä. Missä poika on? Kas, hän on mennyt puhelemaan Mahbubin kanssa. Perin kummallinen poika. Saisinko pyytää teitä toimittamaan hevoseni johonkin suojaan?
Hän heittäytyi tuoliin, josta näki selvästi Kimin ja Mahbub Alin juttelevan puun varjossa. Isä Viktor meni sisälle hakemaan sikaareja. Creighton kuuli Kimin sanovan katkerana: — Luota bramiiniin enemmän kuin käärmeeseen, ja käärmeeseen enemmän kuin porttoon ja porttoonkin enemmän kuin afgaanilaiseen, Mahbub Ali.