— Se on kai samantekevää, tuuhea punainen parta heilahteli juhlallisesti. — Lapsille ei saa näyttää mattoa kangaspuilla, ennenkuin kuvio on valmis. Usko minua, sinä koko maailman pikku ystävä. Minä teen sinulle suuren palveluksen. Ei sinusta tehdä sotamiestä.
"Sinua viekasta vanhaa syntistä", ajatteli Creighton. "Mutta et sinä aivan väärässä ole. Poikaa ei saa heittää pois, jos hän vain toteuttaa, mitä nyt näyttää lupaavan."
— Anteeksi hetkinen, huusi isä sisältä, — mutta minä etsin asiapapereita.
— Jos minun kauttani saat tämän rohkean ja viisaan everstisahibin suosion ja pääset kunniaan, minkälaista kiitosta sinä osoitat Mahbub Alille, kun tulet mieheksi?
— Minähän pyysin sinua päästämään minut jälleen vapauteen, jossa olisin ollut turvassa, ja sinä sensijaan möit minut takaisin englantilaisille. Paljonko ne maksavat sinulle veren hintaa?
"Vilkas pikku paholainen!" Eversti puraisi sikaarinsa pään ja kääntyi kohteliaasti isä Viktorin puoleen.
— Mitä papereita tuo lihava pappi heiluttelee everstin edessä? Seiso hevoseni takana ja ole katselevinasi ohjaksiani, sanoi Mahbub Ali.
— Se on kirje laamaltani, jonka hän lähetti Jagadhirin tieltä, ilmoittaen haluavansa maksaa kolmesataa rupeeta vuodessa koulunkäynnistäni.
— Oho! Onko vanha punahattu sitä lajia? Missä koulussa?
— Jumala tiesi. Luulen sen olevan Nucklaossa.