— Sitäpä en ollut ajatellut. Oletko sanonut, että minä vien sinut
Lucknowiin?
— En ole. Lukekaa kirje, jos on jotakin epäilystä.
— Miksi siis olet jättänyt mainitsematta nimeni kirjoittaessasi sille pyhälle miehelle? — Eversti hymyili vähän viekkaasti. Kim otti rohkeutensa molempiin käsiinsä.
— Minulle sanottiin kerran, että on varomatonta mainita vieraitten nimiä, jotka ovat tekemisissä jonkun asian kanssa, koska nimien ilmaisemisella monet hyvät suunnitelmat ovat myttyyn menneet.
— Sinä olet hyvin opetettu, vastasi eversti. Kim punastui. — Unohdin sikaarikoteloni kuistille, tuo se talooni tänä iltana.
— Missä talo on? kysyi Kim. Hänen terävä älynsä ilmaisi, että häntä koeteltiin jollakin tavoin, ja hän oli varuillaan.
— Kysy keneltä hyvänsä isossa basaarissa. — Eversti jatkoi matkaansa.
— Hän on unohtanut sikaarikotelonsa, sanoi Kim palatessaan entiselle paikalleen. — Minun täytyy viedä se hänelle tänä iltana. Kirjeeseeni ei tule muuta kuin kirjoita kolmasti: "Tule luokseni! tule luokseni! tule luokseni!" Minä maksan nyt postimerkistä ja panen kirjeeni postiin.
Hän nousi lähteäkseen, mutta aivan kuin vasta muistaen erään seikan hän kysyi: — Kuka tuo vihaisen näköinen sahib on, joka unohti sikaarikotelonsa?
— Oh, hän on vain Creighton sahib … hyvin hupsu sahib, joka on eversti ilman rykmenttiä.