— Hetken aikaa näin. Se alkoi kasvaa niinkuin kukka maasta.
— Entä mitä sitten teit? Mitä nimittäin ajattelit?
— Oh! tiesin sen rikkoutuneen ja luullakseni sitä ajattelin … ja sehän oli rikki.
— Hm! Onko kukaan ennen tehnyt sinulle sellaista taikatemppua?
— Jos olisi, sanoi Kim, — niin luuletteko, että olisin enää antanut sellaista tehdä? Minä olisin juossut tieheni.
— Ethän nyt pelkää? Mitä?
— En.
Lurgan sahib katseli häntä yhä tarkemmin.
— Minä kysyn Mahbub Alilta, en nyt, vaan myöhemmin, mutisi hän. — Minä olen tyytyväinen sinuun, vaikka toiselta puolen tyytymätönkin. Sinä olet ensimmäinen, joka pelastit itsesi. Haluaisin tietää, mikä se oli, joka… Mutta sinä olet oikeassa. Älä ilmaise sitä … älä edes minulle.
Hän poistui hämärään myymälään ja istuutui pöydän ääreen hykerrellen käsiänsä. Tukahutettu nyyhkytys kuului erään mattokasan takaa. Siellä oli hindupoika tottelevaisena seisten päin seinää, ja laihat olkapäät kohoilivat tuskannyyhkytyksistä.