— Tässä me aterioimme, — sanoi hän päättävästi, samalla kun kamboo sinikauhtanaisena ja hymyilevänä riensi näkyviin kantaen vasua toisessa kädessään ja toisella käsivarrellaan pidellen lastansa.
— Käykää käsiksi, te pyhät! huusi hän jo viidenkymmenen metrin päästä. He olivat ensimmäisen siltakaaren alla, poissa nälkäisten pappien näkyvistä. — Riisiä ja hyvää kasvismuhennosta, lämpimiä maustekakkuja, juustoheraa ja sokeria. Sinä vainioitteni kuningas, sanoi hän pienelle pojallensa, — näyttäkäämme näille pyhille miehille, että me Jullundurin jatit osaamme palkita hyvän työn… Olin kuullut, että jainit syövät ainoastaan itse keittämäänsä, mutta totisesti (hän katsoi kohteliaasti sivulle virran yli), missä ei ole näkijää, siinä ei ole kastirajaakaan.
— Ja me, ilmoitti Kim kääntyen selin ja kukkuroiden lehtilautasta laamalle, — olemmekin kaikkien kastien yläpuolella.
He ahmivat hyvää ruokaa vatsansa täyteen hiljaisuudessa. Vasta sitten kun Kim oli imeskellyt tahmean makeisen viimeiset jäännökset pikkusormestaan, huomasi hän, että kambookin oli vyötetty matkaa varten.
— Jos tiemme osuu olemaan sama, sanoi hän jörösti, — seuraan sinua. Eihän usein tapaa ihmeitten tekijää, ja lapsi on vielä heikko. Mutta minäpä en ole aivan horjuva ruoko. — Hän tarttui lathiinsa (kiillotetuilla rautaheloilla varustettuun viisi jalkaa pitkään bambusauvaan) ja heilutti sitä ilmassa. — Meitä jateja sanotaan riitaisiksi, mutta se ei ole totta. Jollei meitä ärsytetä, olemme yhtä hyväluontoisia kuin härkämme.
— Olkoon menneeksi, sanoi Kim. — Hyvä sauva on erinomainen järkisyy.
Laama katseli rauhallisesti pitkin jokea, jonka koko pituutta myöten lakkaamatta kohosi savupatsaita ruumiiden polttorovioista virran rannalta. Silloin tällöin pyöri keskellä virtaa kaupungin viranomaisten kielloista huolimatta jonkun puoleksi palaneen ruumiin jäännöksiä.
— Jollet sinä olisi tullut, sanoi kamboo puristaen lasta karvaista rintaansa vasten, — olisin voinut mennä tuonne … tämän kanssa. Papit sanovat, että Benares on pyhä kaupunki, enkä sitä epäilekään, ja että siellä on hyvä kuolla. Mutta minä en tunne heidän jumaliansa, ja he vaativat rahaa. Ja kun on uhrannut yhdelle, väittää toinen kaljupää, että siitä ei ole mitään hyötyä, jollei uhraa toisellekin. Peseydy täällä! Peseydy tuolla! Huuhdo, juo, kylve, sirota kukkia … mutta maksa aina papeille. Ei, Punjab sopii minulle, ja Jullundurin maa on parasta maata siellä.
— Olen sanonut monta kertaa, muistaakseni temppelissä, että jos tarvitaan, avautuu virtamme jalkojemme edessä. Senpä vuoksi lähdemme pohjoiseen, sanoi laama nousten. — Muistan erään mieluisan paikan, jonka ympärillä kasvaa hedelmäpuita; siellä on hyvä kuljeskella mietiskellen ja ilma siellä on vilpoisempaa. Se puhaltaa vuorilta ja vuoriston lumelta.
— Mikä sen paikan nimi on? kysyi Kim.