— Niin, jatkoi hän puhutellen kamboota, — minulla on kiire, ja rattaat, joita sekarotuinen hevonen veti, joutuivat pyörineen vesiojaan, ja paitsi sitä, että loukkasin itseni, menetin myöskin koko astiallisen tarkeeania. Sinä päivänä en ollut onnen suosiossa.
— Se oli suuri vahinko, sanoi kamboo välinpitämättömänä. Hänen kokemuksensa Benaresista olivat tehneet hänet epäluuloiseksi.
— Kuka sen oli keittänyt? kysyi Kim.
— Muuan nainen. — Maratti nosti silmänsä.
— Mutta osaavathan kaikki naiset keittää tarkeeania, sanoi kamboo.
— Minun tietääkseni se on hyvää ruokaa.
— On kyllä, sangen hyvää, sanoi maratti.
— Ja huokeata, sanoi Kim. — Mutta entä miten kastimääräykset siihen sopivat?
— Oh, ei tarvitse välittää kastimääräyksistä, kun lähtee … etsimään tarkeeania, vastasi maratti säädetyllä tavalla tehden sanojen väliin pysähdyksen. — Kenen palveluksessa sinä olet?
— Tämän pyhän miehen palveluksessa. — Kim viittasi tyytyväiseen, uniseen laamaan, joka heräsi, nyökäyttäen päätänsä kuullessaan tuon mieluisan nimityksen.
— Taivas lähetti hänet avukseni. Häntä nimitetään koko maailman ystäväksi. Myöskin sanotaan häntä tähtien ystäväksi. Hän matkustelee nyt lääkärinä — koska hän on siihen kypsynyt. Suuri on hänen viisautensa.