— Saatuani käsiini erään kirjeen, jota etsimään minut oli lähetetty, lähdin matkalle. Pääsin kaupungista ja riensin Mhowiin. Olin niin varma, ettei kukaan tuntenut minua, etten muuttanut ulkonäköänikään. Mhowissa muuan nainen syytti minua jalokivien varastamisesta juuri siinä kaupungissa, mistä olin lähtenyt. Silloin huomasin, että minua ruvettiin vainoamaan. Karkasin Mhowista yöllä lahjoen poliisin, joka taas puolestaan oli lahjottu jättämään minut vihollisilleni etelässä. Sitten viivyin vanhassa Chitorin kaupungissa viikon katumuksentekijänä temppelissä, mutten voinut päästä kirjeestä, joka oli hallussani. Senvuoksi kätkin sen Kuningattaren kiven alle Chitorissa, paikkaan, jonka kaikki tunnemme.
Kim ei tuntenut sitä, mutta hän ei olisi tahtonut mistään hinnasta keskeyttää kertomuksen juoksua.
— Chitorissa olin, näetkös, kuninkaan alueella, sillä Kotah on idässä päin kuningattaren lain ulkopuolella, ja idempänä siitä on Jaipur ja Gwalior. Kummassakaan ei ole vakoojien hyvä käydä eikä kummassakaan ole oikeutta. Minua ajettiin takaa kuin märkää shakaalia, mutta karkasin sieltä Bandakuihin, jossa taasen kuulin, että minua syytetään pojan murhasta äsken jättämässäni kaupungissa. Siellä kuului olevan sekä murhatun ruumis että todistajat odottamassa.
— Mutta eikö hallitus voi suojella?
— Me peliin kuuluvat olemme kaiken suojeluksen ulkopuolella. Jos kuolemme, niin sillä hyvä, ja nimemme pyyhitään pois kirjoista. Siinä kaikki. Bandakuissa, jossa on eräs meikäläinen, toivoin pääseväni erilleni vainoojista muuttamalla ulkomuotoni ja rupeamalla maratiksi. Sitten pääsin Agraan, josta aioin mennä takaisin Chitoriin noutamaan kirjeeni. Niin varma olin siitä, että olin päässyt vainoojistani. Senvuoksi en lähettänyt taria (sähkösanomaa) kellekään, ilmoittaakseni missä kirje on. Halusin saada koko kunnian itselleni.
Kim nyökäytti päätään. Hän ymmärsi hyvin tuon tunteen.
— Mutta Agrassa, kulkiessani kadulla, huusi eräs mies, että olin hänelle velkaa, ja mukanaan useita todistajia aikoi viedä minut oikeuteen heti paikalla. Niin, ne ovat viekkaita siellä etelässä! Hän väitti minua asiamiehekseen puuvillakaupoissa. Palakoon hän helvetissä sen takia.
— No, olitko sinä?
— Hulluko olet! Hehän etsivät minua sen kirjeen vuoksi! Juoksin teurastajan myymälään ja pääsin erään juutalaisen taloon, joka pelkäsi meteliä ja toimitti minut pois. Tulin jalkaisin Somnan tielle … minulla oli rahaa vain saadakseni lipun Delhiin … ja sinä maatessani ojassa kuumeen kynsissä joku hyökkäsi pensaikosta ja pieksi ja haavoitti minua, tutkien minut päästä jalkoihin. Tämä tapahtui aivan kuulomatkan päässä rautatiestä.
— Miksei hän lyönyt sinua heti paikalla kuoliaaksi?