— Kuuletko, pyhä mies, sanoi Kim naureskellen, nähdessään laaman alakuloisen ilmeen.
— Se on totta. Annoin hänelle kerran lääkkeen vatsapöhöön.
— Hampaita … hampaita … hampaita, tiuskui vanha nainen.
— Paranna heidät, jos ovat sairaita, muistutteli Kim mielihyvällä, — mutta älä tee taikoja. Muista miten maratille kävi.
— Siitä on jo kaksi sadekautta kulunut. Hän väsytti minut iankaikkisella puhelullaan. — Laama valitti niinkuin kelvoton tuomari olisi hänen edessään valittanut. — Niin sitä sattuu — pane se mieleesi, chelani — että toimettomat naiset saattavat nekin, jotka haluaisivat seurata Tietä, harhaan astumaan. Hän puheli minulle lapsen sairauden aikana kolme päivää yhtämittaa.
— Arree! Ja kellepä muulle olisin puhunut? Pojan äiti ei tiennyt mitään, ja pojan isä sanoi; "Se tapahtui kylmän aikakauden öinä, rukoile jumalia", ja sitten hän huolettomana heittäysi nukkumaan ja kuorsasi.
— Minä annoin hänelle taikalääkkeen. Mitäpä vanha mies voi muuta tehdä?
— Toiminnasta pidättäytyminen on hyvin hyvä … paitsi jos toimii korkeamman ansion vuoksi.
— Ah, chela, jos luovut minusta, jään aivan yksin.
— Hän sai sittenkin maitohampaansa helposti, sanoi vanha nainen, — mutta kaikki papit ovat samanlaisia.