Kim yski ankarasti. Ollen nuori hän ei hyväksynyt naisen lörpöttelevää tapaa. — Jos viisasta vaivaa sopimattomaan aikaan, voi siitä koitua onnettomuutta.
— Tuolla tallissa on puhuva mynah, sanoi nainen kerkeästi, samalla näpsäyttäen jalokivikoristeista sormeansa, — joka on oppinut kotipapin äänen. Saatan ehkä laiminlyödä kunnioituksen osoittamisen vieraitani kohtaan, mutta jos olisitte nähnyt hänen lyövän nyrkeillään vatsaansa, joka oli kuin keskenkasvuinen kurpitsa, ja huutavan: "Tässä on kipu", olisitte antaneet minulle anteeksi. Olen melkein päättänyt ottaa hakimin lääkettä. Hän myy sitä huokealla ja siitä kaupasta hän lihoo kuin Shivan oma härkä. H ä n ei kieltäydy antamasta lääkkeitä, mutta epäilin antaa niitä lapselle hänen lääkepullojensa onnettomuutta tuottavan värin vuoksi.
Laama oli tuon pitkän yksinpuhelun suojassa hävinnyt pimeyteen, hänelle varustettua huonetta kohti.
— Sinä olet varmasti suututtanut hänet, sanoi Kim.
— Enpä suinkaan. Hän on väsynyt, ja unohdin sen, sillä olen isoäiti. (Vain isoäitien pitäisi saada hoitaa lapsia. Äidit kykenevät vain synnyttämään niitä.) Kun laama huomenna näkee tyttäreni pojan ja kuinka isoksi hän on kasvanut, kirjoittaa hän taikalääkkeen. Silloin hän myöskin voi arvostella uuden hakimin rohtoja.
— Kuka on tuo hakim, maharanee?
— Vaeltaja niinkuin sinäkin, mutta hän on hyvin ymmärtäväinen bengalilainen Daccasta, mestari lääkkeiden tuntijaksi. Hän paransi minut vaikeasta vatsakivusta syömisen jälkeen, antamalla pienen lääkemarjan, joka vaikutti kuin irti päästetty paholainen. Hän matkustelee ja myy kallisarvoisia lääkkeitä. Hänellä on myöskin englannin kielellä painetuita papereita, joista nähdään, mitä hän on tehnyt heikkoselkäisille miehille ja vähäverisille naisille. Hän on ollut täällä neljä päivää, mutta kuultuaan, että olitte tulossa (hakimit ja papit ovat kuin käärme ja tiikeri kaikkialla maailmassa) hän on luullakseni vetäytynyt syrjään.
Naisen vähän hengähtäessä tuon sanatulvan perästä mutisi vanha suorapuheinen palvelija istuen tulisoihduista loitompana: — Tämä talo on kuin lantakasa, tänne kokoontuvat kaikki puoskarit ja papit. Älkää antako pojan syödä mangoa. — Mutta kukapa voi puhua järkeä isoäidille? Sitten korostaen ääntään sanoi hän kunnioittavasti: — Sahiba, hakim lepää ateriansa perästä. Hän on huoneessaan kyyhkyslakan takana.
Kim oli jännittynyt niinkuin kettua odottava luolakoira. Olisi hyvin huvittavaa nolata ja väitellä Kalkuttassa opin saaneen bengalilaisen kanssa. Ei ollut sopivaa, että laama enempää kuin hän itsekään joutuisi syrjään sellaisen tieltä. Hän hyvin tunsi omituiset englanninkieliset ilmoitukset hindulaisten sanomalehtien takasivuilla. Xavierin pojat joskus ostivat niitä salaa nauraakseen niille tovereittensa kanssa, sillä kiitollisten potilaitten kieli heidän kuvaillessaan tautejaan oli hyvin yksinkertaista ja kuvaavaa. Urya, joka näki mielellänsä loisen karkottavan toisen, lähti pois kyyhkyslakkaa kohti.
— Kyllä tunnen, sanoi Kim paraiksi hilliten pilkkansa. — Heidän lääkkeensä ovat pelkkää värjättyä vettä, johon liittyy suurta hävyttömyyttä. Ja heidän uhrejansa ovat rappiolle joutuneet kuninkaat ja ylen määrin lihavat bengalilaiset. Ja suurimman voittonsa he saavat lapsista, jotka — eivät olet syntyneet.