Vanha nainen nauroi käheästi. — Älä ole kateellinen. Ovatko taikakeinot mielestäsi parempia, vai? Enhän minä ole sitä kieltänyt. Pidä huolta, että pyhä mies kirjoittaa minulle hyvän amuletin huomiseksi.
— Vain tietämättömät kieltävät, kuului käheä ääni pimeydestä, ja joku olento asettui istumaan vähän loitommaksi. — Vain tietämättömät voivat kieltää taikakeinojen arvon. Ja vain tietämättömät kieltävät lääkkeiden arvon.
— Muuan rotta löysi palan inkivääriä. "Avaanpa maustekaupan", se sanoi, — tokaisi Kim.
Väittely syntyi oitis, ja he saattoivat kuulla vanhan naisen jännittyneenä valmistautuvan huvitukseen.
— Papin poika tuntee hoitajansa ja kolmen jumalan nimet. Hän sanoo:
"Kuule minua tai kiroan sinut kolmen miljoonan suuren jumalan nimeen."
Olihan tuolla näkymättömällä tulokkaalla nuoli tai pari varalla viinessään. Hän jatkoi: — Minä olen vain aakkosten opettaja, minä olen oppinut kaiken sahibin viisauden.
— Sahibit eivät milloinkaan vanhene. He tanssivat ja leikkivät niinkuin lapset vielä isoisinä ollessaan. Ne ovat lujaa sukua, piipitti nainen kantotuolissaan.
— Minulla on myöskin lääkkeitä, jotka taltuttavat kiivaita ja vihaisia ihmisiä. Sinaa, joka on valmistettu silloin, kun kuu on soveliaassa kohdassa taivaalla; ja keltaista maaväriä, arplania, Kiinasta, joka nuorentaa miehen, niin että hänen perheensä hämmästyy; Kashmirin sahramia ja Tabulin parasta saleppia. Monet ihmiset ovat kuolleet ennenkuin…
— Sen kyllä uskon, sanoi Kim.
— … oppivat tuntemaan lääkkeeni. Minä en anna sairailleni vain mustetta, jolla taika on kirjoitettu, vaan kuumia tepsiviä lääkkeitä, jotka laskeutuvat alas ja kukistavat taudin.