— Niin ne juuri tekevät, huokasi vanha nainen.

Pimeästä kuuluva ääni rupesi laveasti kertomaan onnettomuuksista ja vararikoista, joihin liittyi aika joukko anomuksia hallitukselle. — Jollei kohtaloni olisi toisin johtanut, olisin nyt hallituksen palveluksessa. Minulla on Kalkuttan suuressa koulussa saavutettu oppiarvo … ja sinnehän ehkä tämänkin talon poika pannaan oppimaan.

— Sinne hänet pannaan. Jos naapurin poika muutamassa vuodessa saavuttaa ensimmäisen oppiarvon, niin totta kai meidän lapset, jotka ovat niin teräväpäisiä, ansaitsevat palkintoja Kalkuttan koulussa.

— En milloinkaan ole nähnyt sellaista lasta, sanoi ääni. — Se on syntynyt onnellisella hetkellä, ja jollei vatsatauti, joka voisi muuttua mustaksi koleraksi, vie häntä kuin kyyhkystä, saavuttaa hän pitkän iän ja on kerrassaan kadehdittava.

Hai mai! sanoi vanha nainen. — Ei ole hyvä ylistää lapsia, muuten kyllä kuuntelisin tätä puhetta. Mutta talon pihapuoli on suojaton, ja tällaisenakin suloisena iltana ihmiset pitävät itseään miehinä ja naisina. Lapsen isäkin on poissa, ja minun täytyy olla vielä vanhoilla päivilläni chowkedarina (vartijana). Siirtäkää pois kantotuoli. Väitelkööt hakim ja nuori pappi lääkkeistä ja taikakeinoista, miten haluavat. Tuokaa tupakkaa vieraille, kelvottomat orjat, ja sitten lähden katsastukselle.

Kantotuoli siirtyi pois heiluvien tulisoihtujen ja koirajoukon seuraamana. Kaksikymmentä lähikylää tunsi tarkoin sahiban … virheineen, lörpöttelevine kielineen, samoin kuin hänen suuren armeliaisuutensakin. Kaksikymmentä kylää petkutti häntä ikivanhan tavan mukaan, mutta kukaan ei olisi tahtonut varastaa tai ryöstää hänen alueeltaan mistään taivaan lahjasta. Siitä huolimatta hän piti suurta melua pintapuolisista tarkastuksistaan, joista hälinä kuului puoliväliin Mussoorieta.

Kimin ankara ilme hälveni niin kuin ennustajan kohdatessaan toverin. Hakim työnsi yhä istuallaan vesipiippunsa hänelle ystävällisellä jalan liikkeellä, ja Kim tuprutti hyvää tupakkaa. Ympärillä olevat odottivat vakavaa ammatillista väittelyä ja ehkäpä vähän ilmaista lääkärinapuakin.

— Tietämättömien kuullen lääketieteestä keskusteleminen on samaa kuin papukaijan opettaminen laulamaan, sanoi hakim.

— Oikea kohteliaisuus, vastasi Kim, — on sangen usein huomaamattomuutta.

Tämäntapaiset lauseet olivat tietysti aiotut vaikuttamaan kuulijoihin.