Jottei kuitenkaan soveliasta seuraa puuttuisi, lähetti kohtalo heille ystävällisen Dacca-lääkärin, jonka he tapasivat tiellä ja joka maksoi ruuastaan hyvillä pöhölääkkeillä ja neuvoilla kotirauhan palauttamiseksi. Hän näytti tuntevan nämä vuoret yhtä hyvin kuin vuoristomurteetkin ja selitti laamalle tarkalleen, minkälaisia seudut olivat Ladakhiin ja Tiibettiin päin. Hän sanoi heidän voivan palata tasangolle milloin hyvänsä, vaikka niille, jotka pitävät vuoristosta, tuo edessäoleva tie saattoi olla huvittava.
Tätä kaikkea ei selitetty yhdellä kertaa, vaan iltahetkinä kivisillä puintilavoilla, kun potilaitten jo poistuttua lääkäri tupakoi ja laama otti nuuskaa ja Kim taas tarkasteli ruohokatoilla syöviä pieniä lehmiä tai haaveili katsellen vuorijonojen välisiin sinisiin laaksoihin. Ja erikoisia keskusteluja pidettiin metsissä, kun lääkäri etsi parantavia ruohoja ja Kim, ollen hänkin lääkärin oppilas, seurasi silloin häntä.
— Näettekös, herra O'Hara, en, hitto vieköön, tiedä mitä tekisin tavatessani nuo urheilijat. Mutta jos tahdot oleskella minun päivänvarjoni näkymissä, se kun on erinomainen merkkikohta, tuntuu minusta paremmalta.
Kim tarkasteli kukkularyteikköä. — Tämä ei ole minun maatani, hakim.
Helpompaa olisi karhun taljasta löytää täi.
— No, se on taas minun vahvimpia puoliani. Hurreella ei ole mitään kiirettä. He olivat vast'ikään Lehissä. He olivat ilmoittaneet tulleensa Kara Korumista sarvineen ja vuotineen ja kaikkine tavaroineen. Pelkään vain heidän lähettävän kaikki kirjeensä ja muut vaaralliset todistuskappaleet takaisin Venäjän alueelle. Tietenkin he kulkevat itään päin niin pitkälle kuin pääsevät — vaikkapa vain näyttääkseen, etteivät ole lainkaan olleet läntisissä valtioissa. Sinä et tunne vuoristoa?
Hän piirteli oksalla maahan. — Katso! Heidän olisi pitänyt tulla Srinagarin tai Abbottabadin kautta. Se on heille lyhyt tie pitkin jokea Bunjin ja Astorin ohi. Mutta he ovat tehneet lännessäpäin joitakin kepposia. Siispä — hän piirsi viivan vasemmalta oikeaan — he kulkevat itäänpäin Lehiin (ah, siellä on kylmä!) ja sitten alas Indus-jokea Han-léheen asti (tunnen tien) ja Bushakriin ja Chinilaaksoon. Tämän olen saanut selville johtopäätöksellä ja tiedustelemalla ihmisiltä, joita parannan mainiosti. Ystävämme ovat kauan aikaa toimittaneet tyhjää ja aiheuttaneet sellaisia vaikutelmia, että useat heidät tuntevat. Saat nähdä, että saavutamme heidät jossakin Chinilaaksossa. Ole hyvä ja pidä silmällä päivänvarjoa.
He näkivät tuon päivänvarjon nyökkäilevän laaksoissa ja vuorten rinteillä. Ja aikanaan laama ja Kim, joka kulki kompassin avulla, sen taasen tapasivat, kun lääkäri iltaisin pysähtyi myymään voiteitansa ja lääkkeitänsä. — Me tulimme sieltä ja sieltä. — Laama viittasi epämääräisesti taakse, ja päivänvarjo puolestaan myönsi kohteliaasti heidän kulkeneen hyvin.
He vaelsivat muutaman lumisen vuorisolan kautta kylmässä kuunvalossa, ja laama pilkkasi lempeästi Kimiä, vaikka itse vajosikin polvia myöten lumeen, niinkuin baktrialainen kameeli — sitä lumiseuduilla kasvanutta, lyhytkarvaista lajia, joka tulee vuoristosta alas Kashmir Seraihin. Sitten kuljettuaan löysälumisten kenttien yli he häätyivät myrskyä pakoon muutamaan tiibettiläisten leiriin, jotka kiiruhtivat alaspäin pienine lampaineen, joista jokainen oli saanut kantamuksekseen säkillisen boraksia. Ja edelleen he kulkivat ruohorinteiden yli, joilla vielä oli lumitäpliä, ja metsien läpi toisille nurmikoille.
Koko matkansa aikana he eivät olleet huomanneet Kedarnath- ja Badrinath-vuorten muuttaneen hahmoa, ja vasta monen päivän matkan perästä erotti Kim, kiivettyään muutamalle mitättömälle kymmenentuhannen jalan korkuiselle kummulle, että molempien jättiläisten olkapäänmutkat tai huiput olivat vähän muuttuneet.
Lopuksi he saapuivat pienoismaailmaan: penikulmien pituiseen laaksoon, jossa korkeat kummut olivat syntyneet vuoriston rinteiltä vyöryneistä jätteistä. Siinä ei yhden päivän kävely, siltä heistä tuntui, kuljettanut heitä pitemmälle kuin unennäkijän askeleet jouduttavat häntä painajaisen ahdistaessa. He kiersivät tuntikausien vaelluksella kukkulan, ja katso, se oli vain pieni ulospistävä osa suuresta kokonaisuudesta! Silmien eteen avautui heidän äsken näkemänsä pieni peltotilkku nyt suurena ylätasankona, joka ulottui pitkälle laaksoon. Ja kolme päivää myöhemmin se taas näytti kämmenen levyiseltä laakson pohjalla.