Hän puikahti ketterästi toisen kiltan luota toisen luo ollen järjestelevinään noita suippopäisiä vasuja. Englantilaiset eivät tavallisesti ole tuttavallisessa suhteessa alkuasukkaihin, mutta eivät he sentään löisi ystävällistä babua, joka on sattunut vahingossa kaatamaan kiltan. Mutta toisaalta eivät he tarjoisi ryyppyä ystävällisellekään babulle, enempää kuin kutsuisivat häntä ruuallekaan.
Nämä muukalaiset tekivät tuon kaiken ja kyselivät ahkerasti … etupäässä naisista, joihin kysymyksiin Hurree vastaili kernaasti ja avomielisesti. He antoivat hänelle lasillisen paloviinan kaltaista kirkasta juomaa ja sitten hiukan lisää, ja hetken kuluttua hänen vakavuutensa hävisi kokonaan. Hän tuli sopimattoman vallankumoukselliseksi ja rupesi puhumaan erittäin halveksivasti hallituksesta, joka oli pakottanut hänet käymään valkoisten koulua, mutta ei ollut antanut hänelle valkoisen miehen palkkaa, ja hän lörpötteli sorrosta ja kärsimästään vääryydestä, kunnes hänen kansansa surkeus sai hänet itkemään. Sitten hän hoiperteli tiehensä laulaen bengalilaisia rakkauslauluja ja vaipui maahan märän puunrungon viereen. Eipä milloinkaan ollut muukalaiselle näytetty surkeampaa esimerkkiä Englannin vallan vaikutuksesta Intian oloihin.
— Tuollaisia he kaikki ovat, sanoi toinen urheilijoista ranskankielellä. — Kunhan ehdimme varsinaiseen Intiaan, saatte nähdä. Haluaisin tavata tuota rajahia. Saattaisihan siellä saada tilaisuuden sanoa hyvän sanan. Mahdollistahan on, että hän on kuullut meistä ja haluaa osoittaa hyväntahtoisuuttaan.
— Meillä ei ole aikaa. Meidän täytyy päästä Simlaan niin pian kuin mahdollista, vastasi toveri. — Minä olisin toivonut, että tiedonantomme olisivat jo Hilasista tai ainakin Lehistä päässeet matkaan.
— Englantilainen posti on parempi ja varmempi. Muistahan, että meillä on kaikki edut ja helpotukset. Tämä typeryys on, Herra nähköön, aivan uskomatonta.
— Se on ylpeyttä … ylpeyttä, joka ansaitsee ja saa rangaistuksensa.
— Niin kyllä! Toista on tässä leikissä kohdata mannermaalaisia vakoojia. Siinä on vaarojakin, mutta nämä ihmiset — pyh — tämä on liian helppoa. Ylpeyttä … ylpeyttä vain, ystäväni.
— Mitähän hiton hyötyä on siitä, että Chandernagore on niin lähellä Kalkuttaa, tuumi Hurree kuorsaten suu auki märällä sammaleella maaten, — jollen voi ymmärtää heidän ranskaansa. He puhuvat niin tavattoman nopeasti. Parempi olisi ollut katkaista heti heidän petolliset kurkkunsa.
Kun hän jälleen ilmestyi, oli hänellä kova päänsärky — ja katuvaisena vaivasi häntä pelko, että hän juovuksissa on ehkä puhunut liikoja. Hän rakasti Englannin hallitusta, sehän oli kaiken hyvinvoinnin ja kunnian lähde, ja hänen rampurilainen isäntänsä oli samaa mieltä.
Siihenpä vieraat rupesivat häntä pilkkaamaan ja muistuttelemaan hänen äskeisiä puheitaan, kunnes askel askeleelta ivaten, sulavasti nauraen ja taitavasti kiehtoen saivat babun luopumaan puolustuksestaan ja pakotetuksi puhumaan — totuutta. Kun Lurgan sai myöhemmin kuulla tämän, valitti hän ääneensä, ettei saanut olla noiden tyhmien tarkkaamattomien kantajien sijassa, jotka pitäen ruohomattoa päänsä päällä, vesipisaroiden lotistessa heidän askeleittensa jäljissä, odottivat sään selkenemistä.