— Minä mietiskelin siihen aikaan muuta, ehkä vuorovettä. Tuo daccalainen hakim keskeytti mietiskelyni.
— Muuten olisitkin päättänyt mietiskelysi helvetissä, kun olet uskoton ja epäjumalan palvelija, huolimatta lapsellisesta yksinkertaisuudestasi, Mahbub ajatteli itsekseen. — Mutta sanoppa nyt, punahattu, mitä nyt on tehtävä?
— Tänä iltana, sanoi laama hitaasti, mutta äänessä värisi voitonvarmuus, — tänä iltana hän tulee vapautumaan kaikesta synnistä niinkuin minäkin, sillä hänen ruumiinsa pääsee vapaaksi Elämän pyörästä. Minä olen saanut merkin — Hän pani kätensä povessaan olevan rikkirevityn kuvan päälle —, että aikani on lyhyt, mutta tahdon hankkia hänelle turvan tulevienkin vuosien varalle. Muista, että olen saavuttanut tietoa, niinkuin ilmoitin sinulle kolme yötä sitten.
— Sen täytyy olla totta, mitä muuan tirahilainen pappi sanoi, kun varastin hänen serkkunsa vaimon, että minä olen sufi (vapaa-ajattelija), sanoi Mahbub itseksensä, paatuen herjauksestaan. — Muistan kyllä jutun. Hän siis menee Jannatu l'Adniin (Eedenin puistoon), mutta miten? Aiotko surmata hänet vai hukuttaa hänet tuohon ihmeelliseen puroon, josta babu veti sinut?
— Ei minua mistään purosta vedetty, sanoi laama yksinkertaisesti. —
Sinä olet unohtanut mitä tapahtui. Löysin sen Tiedon avulla.
— Niinhän se olikin, sanoi Mahbub epäröiden, suuttuako vai laskea pilaa. — Olin unohtanut tosiaankin mitä tapahtui. Sinä löysit sen aivan tietesi.
— Ja kun sanot, että ottaisin hänen henkensä, ei se ole syntiä, vaan suorastaan hulluutta. Chelani auttoi minut sille virralle. Hänelläkin on oikeus päästä synnistä … minun kanssani.
— Niin, hän tarvitsee kyllä puhdistusta. Mutta entä sitten, vanha mies … entä sitten?
— Mitäpä hänellä on väliä tässä maailmassa? Hän on varma Nibbanista, saanut valistuksen niinkuin minäkin.
— Se on oikein sanottu. Pelkäsin, että hän nousisi Muhammedin ratsulle ja karauttaisi tiehensä.