— Miksi hyväksi?
— Oi Allah, kuule häntä! Miksi hyväksi, sanoo hän… Etkä milloinkaan ole vahingoittanut ketään?
— Kyllä, yhden kerran — kynäkotelollani — ennenkuin sain viisautta.
— Vai niin. Luulen saavani yhä parempia ajatuksia sinusta. Sinun opetuksesi ovat hyviä. Sinä olet ainakin yhden miehen käännyttänyt väkivallan tieltä. — Hän nauroi hillittömästi. — Hän tuli tänne, aikoen ryöstää talon. Hän aikoi lyödä, tappaa ja ryöstää ja sitten viedä pois mitä halusi.
— Se olisi ollut suurta tyhmyyttä!
— Niin, ja suuri häpeäkin. Mutta hän mietti, nähtyään sinut ja muutamia muita ihmisiä, ja luopui siitä, ja nyt hän tyytyy lyömään suurta lihavaa babua.
— En ymmärrä.
— Allah estäköön sen! Muutamat ovat väkeviä tietojensa puolesta. Mutta sinun voimasi on suurempi.
Kiristettyään vähän vyötänsä hevoskauppias lähti taloon päin, ja laama palasi ainakin sen verran todellisuuteen, että katseli miehen leveätä selkää.
— Tuolta mieheltä puuttuu kohteliaisuutta, ja häntä pettävät harhanäyt. Mutta hän puhui hyvää oppilaastani, joka nyt saa palkintonsa. Minun täytyy nyt suorittaa rukoukseni… Herää sinä, onnellisin kaikista! Herää! Se on löytynyt!