— Mitä muita?
— Mitä muita pitäisi sitten olla paitsi Gunga?
— Minun muistini mukaan piti olla eräs terveeksitekevä virta.
— Se on juuri Gunga. Se, joka siinä kylpee, puhdistuu ja pääsee jumalien luo. Kolmasti olen vaeltanut sinne. Hän katseli ympärilleen ylpeänä.
— Kylläpä se oli jo tarpeenkin, sanoi nuori sotilas kuivasti, ja matkailijain nauru kääntyi tälläkertaa rahanlainaajaa kohtaan.
— Puhdistuu … pääsee takaisin jumalien luo, mutisi laama. — Ja saa taas jatkaa elämän kiertokulkua … yhä sidottuna ajan pyörään. — Hän pudisti päätänsä. — Mutta ehkäpä siinä on erehdys. Kuka sitten on pannut Gungan alulle?
— Jumalat. Mihinkä uskontokuntaan sinä kuulut? kysyi rahanvaihtaja hämmästyneenä.
— Minä seuraan Lakia … ylevintä Lakia. Jumalat siis tekivät Gungan.
Minkälaisia jumalia ne olivat?
Kaikki katselivat häneen hämmästyneinä. Oli käsittämätöntä, että joku voisi olla tietämätön Gungasta.
— Mikä … mikä on sinun jumalasi? kysyi rahanlainaaja lopuksi.