— Kuulehan! sanoi laama ottaen rukousnauhansa toiseen käteensä. —
Kuulkaa, sillä nyt puhun Hänestä! Hindin kansa, kuulkaa!
Hän alkoi ensin urdun-kielellä puhua Buddhasta, mutta omien ajatuksiensa viehättämänä siirtyikin pian tiibetinkieleen ja luki pitkiä kiinankielisiä otteita Buddhan elämästä. Lempeät ja kärsivälliset ihmiset kuuntelivat kunnioittavasti. Koko Intia on täynnä pyhiä miehiä, jotka mutisevat vierailla kielillä oman intonsa tulen kuluttamina, uneksijoita ja näkijöitä, niinkuin on alusta ollut ja aina on.
— Hm, sanoi Loodhianan sikhi-sotilas. — Lähimpänä naapurinamme Pirzai Kotalissa oli muhamettilainen rykmentti, ja heidän pappinsa … hän oli, mikäli muistan, naik … kun häneen tuli se henki, osasi ennustaa. Mutta hullut ovat kaikki Jumalan huomassa, hänen päällikkönsä antoivat paljon anteeksi hänelle.
Laama jatkoi taas urdun-kielellä muistaen, että hän oli vieraassa maassa. — Kuulkaa kertomusta nuolesta, jonka Mestarimme lähetti jousestaan, sanoi hän.
Se sopi paljon paremmin kuulijoille, ja he kuuntelivat uteliaina, kun hän kertoi. — Nyt, Hindin kansa, menen etsimään tuota jokea. Tiedättekö mitään, mikä voisi opastaa minua? Sillä me olemme kaikki … miehet ja naiset … pahan vallassa.
— Onhan Gunga … ja Gunga yksin … se pesee pois synnit, kuului mutinana kaikkialta vaunusta.
— Vaikka kieltämättä meillä on hyviä jumalia Jullundurin seudullakin, sanoi talonpojan vaimo katsellen ikkunasta. — Katso, kuinka ne ovat siunanneet viljavainiot.
— Tutkia kaikki Punjabin virrat ei ole mikään pieni asia, sanoi hänen miehensä. — Minulle riittää semmoinen virta, joka jättää runsaasti mutaa pelloilleni, ja minä kiitän Bhumiaa, kodin jumalaa. — Hän kohautti pronssinvärisiä olkapäitään.
— Luuletko Mestarimme tulleen niin pitkälle pohjoiseen? kysyi laama, kääntyen Kimin puoleen.
— Saattoi kyllä tulla, vastasi Kim sovittavasti, sylkäistessään punaista pan-juuren mehua lattialle.