Vanha mies nousi suoraksi ja tervehti sotilaallisesti.
— 'Sillä' — Kim muutti kansanmurteelle nuo loppulauselmat, jotka hän oli kuullut upseerien keskustellessa Umballassa — 'sillä', hän sanoo, 'meidän olisi pitänyt tehdä tämä jo kauan aikaa sitten. Ei tässä ole kysymyksessä sota … se on vain rankaisuretki. Hnh.'
— Jo riittää. Kyllä uskon sinua. Olen nähnyt hänet tuollaisena taistelun savussa. Sekä nähnyt että kuullut. Hän se on!
— Minä en nähnyt savua. — Kimin ääni muuttui tavallisen kulkuriennustajan ääntä matkivaksi. — Minä näin tämän pimeydessä. Ensin tuli mies, joka laittoi kaikki valmiiksi. Sitten tuli ratsumiehiä. Sitten hän tuli seisten valokehässä. Sitten tapahtui kaikki muu niinkuin olen kertonut. Vanha mies, olenko puhunut totta?
— Hän se on. Aivan epäilemättä hän se on.
Ympärilläseisovat vetivät syvään henkeänsä, tuijottaen vuoroin vanhukseen, joka vieläkin seisoi asennossa, vuoroin Kimiin, joka seisoi ryysyissään, kuvastuen rusottavaa iltataivasta vasten.
— Enkö sanonut … enkö sanonut, että hän on toisesta maailmasta? huusi laama ylpeänä. — Hän on koko maailman ystävä, hän on tähtien ystävä!
— Meitä tämä ei ainakaan koske, huudahti eräs mies. — Kuulehan, nuori ennustaja, jos ennustamislahjasi pysyy kaikkina aikoina … minulla on punatäpläinen lehmä. Se voi olla sinun härkäsi sisar, mikäli minä tiedän…
— Tai minä välitän, sanoi Kim. — Minun tähteni eivät puutu sinun karja-asioihisi.
— Niin, mutta se on niin sairas, pisti eräs nainen väliin. — Minun mieheni on puhvelihärkä, sillä muuten hän ei niin huonosti valitsisi sanojaan. Sanoppa, voiko se lehmä parantua?