Laama asteli hänen perässään. Kaiken päivää, joka kerta kun he olivat jonkin virran yli kulkeneet, hän oli kääntynyt sitä lähemmin tarkastamaan, mutta ei ollut kertaakaan saanut merkkiä siitä, että oli löytänyt jokensa. Sitäpaitsi häntä oli huomaamattomasti viehättänyt tilaisuus saada puhella jonkun kanssa kunnon kieltä ja tieto siitä, että ylhäinen nainen piti häntä hengellisenä neuvonantajanansa ja kohteli häntä senmukaisesti, joten hänen ajatuksensa olivat hiukan siirtyneet pois varsinaisesta päämäärästään. Ja lisäksi hän oli valmistautunut kuluttamaan vuosiakin tehtäväänsä, sillä hänellä ei ollut lainkaan valkoisen miehen kärsimättömyyttä, vaan sen sijaan suuri usko.
— Minne menet? kysyi hän huutaen Kimin jälkeen.
— Enpä minnekään; matka oli vain lyhyt, ja kaikki tämä — Kim viittasi kädellään — on perin uutta minulle.
— Hän on kieltämättä viisas ja ymmärtäväinen nainen. Mutta vaikea on mietiskellä, kun…
— Kaikki naiset sellaisia. — Kim puhui niinkuin Salomo olisi saattanut lausahtaa.
— Luostarin edustalla oli leveä kivestä laskettu käytävä, mutisi laama kooten kuluneen rukousnauhansa käteensä. — Sille käytävälle ovat minun askeleeni uurtaneet jälkiä … kulkiessani edestakaisin näitä käsitellessäni.
Hän hypisteli helmiä ja alkoi mutista rukoustansa "Om mani padme hum", kiitollisena raittiista ilmasta, rauhasta ja tomuttomasta seudusta.
Toinen ilmiö toisensa jälkeen käänsi Kimin joutilaan katseen harhailemaan tasangon yli. Hänen poikkeamisillaan ei ollut mitään päämäärää, paitsi että läheisten mökkien rakenne näytti uudelta ja hän tahtoi lähemmin tarkastella niitä.
He joutuivat avaralle laitumelle, joka ehtoopäivän valaistuksessa loisti ruskean punaisena; sen keskessä oli tuuhea mangopuuryhmä. Kim huomasi kummakseen, ettei mitään pyhäkköä ollut niin sopivalla paikalla, sillä hän oli jo niinkuin mikäkin pappi tottunut panemaan merkille sellaisia asioita. Loitolla aukean toisella puolen käveli rinnakkain neljä miestä, jotka etäisyys kutisti hyvin pieniksi. Hän tähysteli tarkoin kädellään varjostaen silmiänsä ja erotti metallin välkettä.
— Sotilaita. Valkoisia sotilaita, sanoi hän. — Mennään katsomaan.