— Mikä se sitten on? kysyi Viktor, katsellessaan laaman kasvoja hiukan kiinnostuneena.
— Tässä maassa on eräs joki, jonka hän kovin hartaasti tahtoo löytää. Sen on synnyttänyt vasama, jonka — Kim polki jalkaa kärsimättömänä miettiessään, miten hän kääntäisi kansanmurteesta huonolle englanninkielelle kertomuksen. — Oh, sen teki herramme Buddha, jumala, jonka tiedätte. Jos pesette itsenne siinä joessa, pääsette vapaaksi kaikista synneistä ja tulette valkoisiksi kuin puuvilla. (Kim oli aikanaan kuullut lähetyssaarnaajan puhuvan.) Minä olen hänen oppilaansa, ja meidän täytyy löytää se joki. Se on niin tärkeä meille.
— Kerro se uudestaan, sanoi Bennett. Kim totteli ja paranteli tarinaansa.
— Mutta tämähän on törkeää pilkkaa, huusi Englannin kirkon pappi.
— Hm, hm, jupisi isä Viktor myötätuntoisesti. — Antaisin paljon osatakseni puhua kansankieltä. Joki, joka pesee pois synnit! Ja kuinka kauan olette sitä etsineet?
— Oh, monta päivää. Nyt me tahdomme lähteä etsimään sitä jälleen.
Eihän se ole täällä, tiedättehän.
— Kyllä ymmärrän, sanoi isä Viktor vakavasti. — Mutta et sinä voi enää olla tämän vanhan miehen seurassa. Olisi eri asia, Kim, ellet olisi sotilaan poika. Sano hänelle, että rykmentti pitää huolta sinusta ja kasvattaa sinusta yhtä hyvän miehen kuin … niin hyvän miehen kuin suinkin on mahdollista. Sano hänelle, että jos hän uskoo ihmeitä, niin hänen täytyy uskoa, että…
— Ei ole tarvis vedota hänen herkkäuskoisuuteensa, keskeytti Bennett.
— Sitä en aiokaan tehdä. Hänen täytyy uskoa, että pojan tulo tänne … omaan rykmenttiinsä … etsimään punaista härkäänsä on ihme. Miettikääpä mitä muita mahdollisuuksia olisi ollut, Bennett. Tämä ainoa poika koko Intiassa ja meidän rykmenttimme kaikkien muiden joukosta marssimassa häntä vastaan! Siinä on jotakin edeltäpäin määrättyä. Niin, sano hänelle, että se on Kismet. Kismet, mallum? (Ymmärrätkö?)
Hän kääntyi laaman puoleen, jolle hän olisi yhtä hyvin voinut puhua
Mesopotamiasta.