— Se oli paras työ, mitä milloinkaan olet itsellesi tehnyt, nuori poikaseni, sanoi Bennett.
— Miten taivaan nimessä voisin lohduttaa häntä! sanoi isä Viktor katsellen laamaa tarkkaavasti. — Hän ei voi saada poikaa mukaansa, ja hän on kuitenkin hyvä mies … olen vakuuttunut siitä. Bennett, jos annatte hänelle tuon rupeen, hän kiroo teidät tyyten tykkänään!
He istuivat hiljaa pitkän aikaa. Sitten laama kohotti päänsä ja katseli etäisyyteen.
— Ja minä olen Tien kulkija, sanoi hän katkerasti. — Synti on minun ja rangaistuskin kohtaa minua. Uskottelin itselleni … sillä nyt näen, että se oli vain uskottelua … että sinut lähetettiin luokseni auttamaan minua etsinnässäni. Ja niin sydämeni taipui sinun hyvyyteesi ja ystävällisyyteesi ja viisauteesi, vaikka niin nuori olit. Mutta niiden, jotka seuraavat Tietä, ei tule antaa minkään halun tai kiintymyksen sallia kiihdyttää heitä, sillä se on vain näköharhaa. Niinkuin sanoo…
Hän lausui vanhan kiinalaisen lauseen ja pari muuta lisäksi.
— Minä astuin pois Tieltä, chelani. Se ei ollut sinun syysi. Minä ihastuin nähdessäni elämää, uusia ihmisiä, ja iloitsin siitä, että sinä ihastuit niitä nähdessäsi. Minä mielistyin sinuun, vaikka minun olisi tullut ajatella vain etsintääni. Nyt minä murehdin, kun sinut otettiin pois. Ja jokeni on kaukana. Minä olen rikkonut Lakia.
— Pimeyden voimat! sanoi isä Viktor, joka rippitunnustuksiin tottuneena ymmärsi joka lauseessa olevan tuskan sävyn.
— Nyt ymmärrän, että Punaisen Härän merkki oli aiottu yhtä hyvin minulle kuin sinullekin. Kaikki halut ovat punaisia ja pahoja. Minä tahdon tehdä parannuksen ja etsiä jokeani yksin.
— Mene ainakin takaisin tuon Kulun naisen luo, kehotti Kim, — muutoin eksyt tiellä. Hän on ruokkiva sinua, kunnes palaan luoksesi.
Laama viittasi kädellään merkiksi, että asia oli lopullisesti päätetty hänen mielessään.