— No nyt, hänen äänensä muuttui, kun hän kääntyi Kimin puoleen, — mitä he sinulle tekevät? Voinhan ainakin toimittamalla jonkin ansiotyön pyyhkiä pois entiset virheet.
— He aikovat tehdä minusta sahibin. Huomisen päivän perästä minä palaan. Älä murehdi.
— Minkäkaltaisen? Sellaisenko kuin tämä … vaiko tuo mies? — Hän viittasi isä Viktoriin. — Vai sellaisenko jommoisia näin tänä iltana … miehiä, joilla on miekat ja jotka astuvat raskaasti?
— Ehkäpä.
— Se ei ole hyvä. Ne miehet noudattavat halujaan ja joutuvat lopuksi tyhjyyteen. Sinä et saa tulla heidän kaltaisekseen.
— Umballan pappi sanoi, että minun tähteni merkitsi sotaa, vastusti
Kim. — Minä kysyn noilta hupsuilta mutta eihän sitäkään tarvita.
Juoksen tieheni tänä iltana, sillä minähän vain tahdoin nähdä näitä
uusia asioita.
Kim teki pari kolme kysymystä englanninkielellä isä Viktorille ja käänsi vastaukset laamalle.
Laama vastasi: — Te otatte hänet minulta, ettekä voi sanoa mitä hänestä teette. Sanokaa se minulle, ennenkuin lähden, sillä ei ole pieni asia kasvattaa lasta.
— Sinut lähetetään kouluun, kuului vastaus. — Sitten myöhemmin näemme, mitä sen jälkeen tehdään. Mielelläsi olisit kai soturi, Kimball?
— Gorah-log (valkopukuinen mies)! Ee-ei! ei — Kim pudisti päätänsä pontevasti. Hänen luonteessaan ei ollut mitään, mikä olisi osoittanut taipumusta sotilasharjoituksiin ja järjestykseen. — Minä en tahdo tulla sotilaaksi.