Mainittu kvadrantti, merikartta, maanviljelys-almanakka ynnä pari merenkulkua käsittelevää kirjaa olivat ainoat aseet, joita Disko tarvitsi oppaikseen, lukuunottamatta syvänveden pohjustinta, joka oli hänen varasilmänsä. Harvey oli vähällä lyödä Penniä pohjustusluodilla, kun Tom Platt ensiksi opetti häntä "lennättämään sinistä kyyhkyä"; ja vaikkeivät hänen voimansa riittäneet jatkuvaan luotaukseen jonkunkaan nimellisessä aallokossa, niin tyvenellä säällä ja matalilla vesillä Disko käytti häntä hyvin usein seitsennaulaisen laskinluodin heittäjänä. Dan sanoi: "Ei isä tarvitse luotausta, hän tahtoo näytteitä. Rasvaa se hyväksi, Harvey." Ja Harvey rasvasi luodin päässä olevan syvennyksen ja toi huolellisesti siihen takertuneen hiekan, näkinkuoret, lietteen ja muun rojun Diskolle, joka hypisteli ja haisteli sitä ja lausui arvostelunsa. Kuten jo on mainittu, oli Diskolla turskaa tutkiessaan turskan ajatukset; ja jonkin kauan-koetellun vaiston ja kokemuksen sekotuksen ohjaamana hän muutteli kuunariaan pyyntipaikasta toiseen, aina kalan mukana, aivan kuin sokko shakinpelaaja tekee siirtoja näkymättömällä shakkilaudalla.
Mutta Diskon lautana oli Suuri matalikko — kolmio, jonka jokainen sivu oli kaksisataaviisikymmentä meripenikulmaa — vellova vesiaavikko, jota kostea sumu verhosi, myrskyt myllersivät, ajojäät ahdistivat, välinpitämättömien höyrylaivojen väylät viiltelivät ja kalastaja-aluksien purjeet kirjavoittivat pienillä pilkuilla.
Päiväkausia he työskentelivät sumussa — Harveyn läppäillessä kelloa — kunnes hän sakeaan ilmaan jonkun verran totuttuaan lähti ulos pyyntiretkelle Tom Plattin kanssa, vaikkakin sydän kurkussa. Mutta sumu pysyi hälvenemättä ja kalat söivät, eikä kukaan jaksa olla jäytävässä pelossa kuutta tuntia yhtämittaa. Harvey kiinnitti huomionsa siimoihinsa ja atraimeen tai kuonokeppiin, aina kun Tom Platt ilmotti jompaakumpaa tarvitsevansa; ja he soutivat takaisin kuunarille kellon läppäysten ja Tomin vaiston opastamina, Manuelin simpukkatorven kajahdellessa ohutäänisesti ja heikosti syrjässä heistä. Se oli kuitenkin epämieluisa kokemus, ja ensi kerran koko kuukauden ajalla Harvey näki unta liikehtivistä, höyryävistä vesikentistä veneen ympärillä, tyhjyyteen häipyvistä siimoista ja yläpuolella olevasta ilmasta, joka suli alapuolella olevaan mereen kymmenen jalan päässä hänen tähystävistä silmistään. Muutamia päiviä myöhemmin hän oli Manuelin kanssa ulkona paikassa missä olisi pitänyt olla neljäkymmentä syltää vettä, mutta koko ankkuriköyden pituus luisti alas ankkurin sittenkään tapaamatta pohjaa, ja Harvey säikähti tavattomasti, kun täten hänen viimeinen kosketuksensa maahan oli katkaistu. "Valaankuoppa", sanoi Manuel hinaten ankkurin ylös. "Se on hyvä härnätä Disko. Lähtään!" ja hän sousi kuunarille, missä he tapasivat Tom Plattin ja toiset miehet ilkastelemassa Diskolle siitä että tämä kerran oli sattunut viemään heidät riistasta tyhjän Valaansyvänteen, matalikkojen keskellä olevan aukon reunaan. He siirtyivät läpi sumun toiseen ankkuroimispaikkaan, ja tällä kertaa Harveyn hiukset nousivat pystyyn, kun hän meni vesille Manuelin veneessä. Valkoinen haamu liukui vaaleassa sumussa, lähettäen heitä vastaan haudan-kylmän henkäyksen, ja siitä kuului kohinaa ja loiskintaa ja pärskyntää. Se oli hänen ensimäinen tuttavuutensa matalikkojen peljättävien jäävuorien kanssa, ja hän kyyristyi veneen pohjalle Manuelin nauraessa. Mutta oli myöskin selkeitä ja lauhoja ja lämpimiä päiviä, jolloin tuntui synniltä tehdä muuta kuin laiskotella siimojensa ääressä ja läiskytellä vettä airolla; ja oli kevyttuulisia päiviä, jolloin Harveyta opetettiin ohjaamaan kuunaria pyyntipaikalta toiselle.
Riemastuttava tunne värähti hänen läpitseen, kun hän ensi kerran tunsi laivan kölin liikkuvan hänen nappuloista pitelevien kättensä ohjauksen mukaan ja liukuvan loivien aallonlaaksojen yli keulapurjeen sirppikaaren leikatessa edestakaisin sinistä taivasta vasten. Se oli suurenmoista, vaikkakin Disko sanoi että käärmeenkin selkä taittuisi hänen vanavettään seuratessa. Mutta, kuten tavallista, ylpeys kävi lankeemuksen edellä. He purjehtivat haruspurje nostettuna — se oli onneksi vanha — ja Harvey ohjasi aluksen oikein liki tuulta, näyttääkseen Danille kuinka täydelleen hänellä oli ohjaustaito vallassaan. Keulapurje paiskautui jymähtäen toiselle puolelle ja keulamaston kahveli lävisti ja repäisi halki haruspurjeen, jota isotue tietysti esti pääsemästä toiselle puolelle. He laskivat alas purjehylyn painostavan äänettömyyden vallitessa, ja lähinnäseuraavina päivinä Harvey vietti kaikki joutohetkensä opetellen käyttämään neulaa ja purjekinnasta, Tom Plattin antaessa ohjeita vieressä. Dan ulvoi ilosta, koska, kuten hän sanoi, hän oli itse tehnyt ihan saman erehdyksen kerran varhaisempina aikoinaan.
Kuten pojat ainakin, jäljitteli Harvey kaikkia miehiä vuorotellen, kunnes hän oli omistanut itselleen Diskolle ominaisen etukumaran asennon ruorirattaan ääressä, Pitkän Jackin varman itsetietoiset käsiliikkeet siimaa lappaessa, Manuelin kuperahartiaisen mutta tehoisan airon vedon venettä soutaessa ja Tom Plattin reimat "Ohio"-askeleet kannella liikkuessa.
"On kaunista nähdä kuinka hartaasti hän ottaa asiat", sanoi Pitkä Jack, kun Harvey seisoi vintturin vieressä tähystämässä merelle eräänä sumuisena keskipäivänä. "Panenpa vetoa puolet palkastani, että tämä kaikki on hänelle enemmän kuin puoleksi näyttelemistä, ja että hän kuvittelee olevansa vankka merimies. Katsohan hänen selkä-muruaan juuri nytkin!"
"Sillä tavalla me kaikki alamme", sanoi Tom Platt. "Pojat ne uskottelevat olevansa miehiä kunnes heistä tuolla peijauksella lopulta tulee miehiä, sellaista se on aina — aina vain olevinaan ja olevinaan. Niin minäkin tein vanhalla 'Ohiolla', muistan sen. Seisoin ensimäistä vahtivuoroani — se oli satamavartio — ja olin ylpeämpi kuin itse amiraali. Dan on täynnä samanlaisia elkeitä. Katsohan nyt, kuinka ne ovat olevinaan oikeita sammalhartioita — joka karva kuin kaapelilanka ja veri Tukholman tervaa." Sitten hän puhui alas kajuutan porrasaukkoon. "Etköhän sinä ole erehtynyt arvostelussasi tällä kertaa, Disko. Mikä vietävä pani sinut sanomaan meille että poika oli hullu?"
"Hän oli", vastasi Disko. "Niin hullu kuin olla voi, laivalle tullessaan. Mutta minun on myönnettävä että hän on kelpo tavalla selvennyt sittemmin. Minä lääkitsin häntä."
"Hän on hyvä kertomaan juttuja", sanoi Tom Platt. "Tässä muutamana iltana hän kertoi meille hänen itsensä kokoisesta pojasta, joka ajeli neljän ponin vetämissä pienissä vaunuissa pitkin katuja — Toledossa, muistaakseni, ja piti illalliskutsuja samanikäiselle nulikkajoukolle. Hiukan omituisia satuja, mutta hiivatin mukavia kuunnella. Hän osaa sellaisia jos kuinka paljon."
"Luulen että hän keksii niitä omasta päästään", huusi Disko kajuutasta, missä hän askarteli lokikirjansa ääressä. "Onhan järjellä ymmärrettävää että kaikki tuollainen on sepitettyä. Se ei mene keneenkään muuhun kuin Daniin, ja hänkin nauraa sille minun selkäni takana, sen olen kuullut."