"Oletteko koskaan kuulleet mitä Simeon Peter Calhoun sanoi kun ihmiset keksivät jutun hänen Hetty sisarensa naimisiinmenosta Laurence Jerauldin kanssa ja pojat syöttivät hänelle sitten tuon valheen Georgesilla?" puhella lääpösteli Salters-setä, joka istui rauhallisesti vettätippuvana ylihangan puoleisen venetelineen suojassa.
Tom Platt veteli savuja piipustaan halveksivan äänettömänä, hän oli Cape Codin miehiä ja oli tuntenut tuon jutun yli kaksikymmentä vuotta. Salters-setä jatkoi nauraa höröttäen:
"Simeon Peter Calhoun sanoi Laurencesta, ja aivan oikein sanoikin, että: 'Puoleksi kaupunkilainen', hän sanoi, 'ja toiseksi puoleksi pähkähullu; ja sanoivat sisajeni naineen jikkaan miehen.' Simeon Peter Calhounilla ei ollut suulakea ja hän puhui tuolla tavalla."
"Ei hän puhunut mitään Pennsylvanian mongerrusta", sanoi Tom Platt. "Sinun olisi parasta jättää tuo juttu jonkun Cape Codin miehen kerrottavaksi. Calhounit olivat jostain kauempaa tulleita mustalaisia."
"No, en minä tahdokaan esiintyä minään kaunopuhujana", sanoi Salters. "Minä tulen asian pääkohtaan. Juuri samanlainen on meidän Harveymmekin! Puoleksi kaupunkilainen ja toiseksi puoleksi pähkähullu; ja jotkut pitävät häntä rikkaana miehenä. He-he!"
"Oletteko koskaan ajatelleet kuinka ihanaa olisi purjehtia, jos koko laivan miehistö olisi Salterseja?" sanoi Pitkä Jack. "Puoleksi pellon vaossa ja toiseksi puoleksi lantatunkiossa, kuten Calhoun ei sanonut, ja kuvittelee olevansa kalastaja!"
Pieni hyväntahtoinen naurunhohotus kiersi mies mieheltä Saltersin kustannuksella.
Disko oli vaiti ja ahkeroi lokikirjaansa riipustellen, pitäen kirjaa kirvesmäisen lattealla, neliskulmaisella kämmenellään. Tähän tapaan kulkivat muistiinpanot sivu sivulta kirjan tahriintuneilla lehdillä:
"17 p. heinäkuuta. — Tänä päivänä sakea sumu ja vähän kaloja. Muutettu ankkuripaikkaa pohjoiseen. Niin loppuu tämä päivä.
"18 p. heinäkuuta. — Tämä päivä alkaa sakealla sumulla. Saatu muutamia kaloja.