Harveylla oli sellainen käsitys, että hänen syntymämaansa itäisen rannikon asujamiston muodostivat etupäässä ihmiset, jotka tekivät sinne kesäisin ratsastusretkiä ja viettivät aikaa hupaisesti tammilattiaisissa ja hienoilla uutimilla varastetuissa huviloissa. Hän nauroi kummitusjutuille — ei niin paljon kuin hän olisi nauranut kuukautta aikaisemmin — mutta istui lopulta kuitenkin äänettömänä ja väristen.
Tom Platt kertoi piirteitä koskaan ehtymättömältä retkeltään Kap Hornin ympäri vanhalla "Ohiolla" raipparangaistuksen aikoina, laivaston mukana, joka suuressa sisällisessä sodassa oli hävitetty sukupuuttoon tyystimmin kuin muinaismaailman lentävät matelijat. Hän kertoi kuinka hehkuvan kuumia kuulia työnnetään kanuunaan, tulppa märkää savea sen ja latingin välillä, — kuinka ne sähisevät ja savuavat puuhun sattuessaan ja kuinka "Gemsbockin" pienet laivapojat valoivat vettä niitten päälle ja huusivat linnotukseen kehottaen yrittämään uudestaan. Ja hän kertoi saarrosta — kuinka pitkiä viikkoja kelluttiin ankkurissa, vaihteluna vain silloin tällöin jonkun hiilensä loppuunkuluttaneen höyrylaivan lähtö tai paluu (purjealuksille ei ollut minkäänlaista vaihtelua); myrskyistä ja pakkasista — pakkasista, jotka pitivät kaksisataa miestä yötä päivää hakkaamassa ja survomassa rikki jäätä kettingeistä, pylpyröistä ja taklauksesta, laivankeittiön uunin ollessa yhtä kuuma kuin linnotuksesta ammutut hehkuvan tuliset kanuunankuulat ja miesten hörppiessä kaakaota sangon laidasta. Tom Platt ei pitänyt höyryaluksista. Hänen palvelusaikansa loppui sellaisten laitosten ollessa vielä verraten uutukaisia. Hän myönsi ne kyllä oivallisiksi keksinnöiksi rauhan aikana, mutta odotti toivorikkaana sitä päivää, jolloin purjeet pääsisivät jälleen oikeuksiinsa kymmenentuhannen tonnin rekateilla joitten puomit olivat sataayhdeksääkymmentä jalkaa pitkät.
Manuel puhui mietteliäästi ja rauhallisesti, kertoen kauniista Madeiran tytöistä, jotka pesivät vaatteita kuivuneissa virtojen uomissa kuutamossa, huojuvien banaanipuitten alla; hän kertoi pyhimyslegendoja sekä tanssiais- ja tappeluseikkailuja karun Newfoundlandin satamista. Salters käsitteli pääasiassa maanviljelystä, sillä vaikka hän Josefustakin luki ja selitteli, niin oli hänen tärkein lähetystehtävänsä elämässä todistaa vihantalannotuksen, erikoisesti apilan, paremmuus kaikenkaltaisiin fosfaatteihin verrattuna. Hän intoutui kerrassaan herjaamaan fosfaatteja; hän venytti makuukojustaan likaisia maanviljelyskirjoja ja lukea saarnasi niistä, terottaen asioita sormi pystyssä Harveylle, jolle kaikki tämä oli hepreaa. Mutta kun Harvey teki pilaa Saltersin luennoista, koski se niin kipeästi Penniin, että Harvey lakkasi pilailemasta ja sieti esitykset ollen kohteliaasti ääneti. Se teki erittäin hyvää Harveylle.
Kokki ei luonnollisesti ottanut näihin keskusteluihin osaa. Ylimalkaan hän puhui ainoastaan silloin kun se oli aivan välttämätöntä; mutta toisinaan laskeutui hänen ylleen omituinen puheliaisuudenlahja, ja hän saattoi pitää puhetta puoleksi gaelinkielellä, puoleksi murteellisella englanninkielellä tuntikauden yhteen menoon. Erittäin puhelias hän oli poikien seurassa, eikä hän koskaan peruuttanut ennustustaan, että Harveysta kerran tulisi Danin herra ja että hän saisi nähdä sen. Hän kertoi heille postinkuljetuksesta talvisin Cape Bretonin puolessa, koirareestä, joka kulkee Coudrayhin, ja "Arctic" jäänmurtajasta, joka pitää väylää auki Prince Edward saaren ja mantereen välillä. Sitten hän kertoi heille äitinsä hänelle kertomia tarinoita elämästä kaukana etelässä, missä vesi ei koskaan jäädy; ja hän sanoi, että kun hän kuolee, niin hänen sielunsa menee lepäämään lämpöiselle valkealle hiekkarannalle, jossa korkeat palmupuut huojuvat. Tämä tuntui pojista hyvin omituiselta ajatukselta miehelle, joka ei eläessään ollut nähnyt palmua. Sitten hän vielä säännöllisesti joka aterialla kysyi Harveylta, ja ainoastaan Harveylta, oliko ruoka maistunut hänestä hyvälle; ja tämä pani toisen pöytäkunnan aina nauramaan. He antoivat kuitenkin suuren arvon kokin mielipiteille, ja siksi he pitivätkin salaa mielessään Harveyta jonkinlaisena erikoisasemassa olevana henkilönä.
Ja silläaikaa kun Harvey imi itseensä tietoja uusista asioista jokaisella huokosellaan ja karaistua terveyttä jokaisella raittiin ilman siemauksella, kulki "Täällä Ollaan" kulkuaan ja toimitti tehtäväänsä matalikolla, ja tiukkaan puserretut kasat hopeanharmaata kalaa kohosivat yhä korkeammiksi ruumassa. Ei minkään päivän saalis noussut suunnattomiin, mutta keskinkertaisia päiviä oli paljon ja tiheässä.
Luonnollisesti oli mies, jolla oli sellainen maine kuin Diskolla, tarkan huomion alaisena naapurien puolelta, mutta hänellä oli sangen näppärä taito pujahtaa pois heidän näkyviltään sakeitten, liikkuvien sumuröykkiöitten suojassa. Disko karttoi seuraa kahdesta syystä. Ensiksikin hän halusi tehdä omia kokeilujaan, ja toiseksi olivat tuollaiset eri kansallisuuksien aluksien sekavat kokoelmat hänestä vastenmielisiä. Suurin osa niistä oli tosin Gloucesterista kotoisin, ja toiset sieltä täältä Provincetownista, Harwichista, Chathamista ja joistakin Mainen satamista, mutta miehistöt olivat kotoisin Herra ties mistä. Vaaranalaisuus synnyttää häikäilemättömyyttä, ja kun siihen vielä tulee lisäksi ahneus, niin on kaikenlaisten vastenmielisten sattumien mahdollisuus erinomaisen suuri tuollaisessa alusjoukossa, joka on ahtautunut kuin lammaskatras jonkun epävirallisen johtajan ympärille. "Antaa Jerauld-veljesten johtaa heitä", sanoi Disko. "Meidän täytyy liittyä heidän seuraansa joksikin aikaa itäisillä matalikoilla, vaikkakaan ei kauaksi, jos onni vain pysyy hyvänä. Niitä paikkoja missä nyt olemme, Harve, ei pidetä minään hyvinä apajina."
"Eikö?" sanoi Harvey, joka oli nostamassa sangolla huuhteluvettä tavattoman pitkän perkkauksen jälkeen. "Olisipa sitten hauska vaihteen vuoksi osua jollekin oikein huonolle pyyntimaalle."
"Ainoa maa, jota minä haluaisin nähdä, on Eastern Point", sanoi Dan. "Minusta näyttää, isä, ettei meidän tarvitse jäädä kauemmaksi kuin kahdeksi viikoksi itäisille särkille. Siellä sinä saat seuraa niin paljon kuin haluat, Harve. Silloin sitä vasta oikein aletaan tehdä työtä. Ei yhtään säännöllistä ateriaa kenellekään. Saa ahmaista palan silloin kun on nälkä ja nukkua silloin kun ei jaksa pysyä valveilla. Oli hyvä juttu että sinut korjattiin silloin kun korjattiin, eikä jotakin kuukautta myöhemmin, sillä muuten emme olisi mitenkään ehtineet muokata sinua kuntoon Vanhaa Neitsyttä varten." Harvey käsitti merikartasta että Vanha Neitsyt ja joukko omituisen nimisiä matalikoita muodostivat heidän pyyntiretkensä kääntymäkohdan, ja että he hyvässä onnessa saisivat jälelläolevan suolamääränsä kostutetuksi siellä; mutta nähdessään Neitsyen koon (se oli vain pieni pikkuruinen piste) hän ihmetteli kuinka Diskokaan korkeusmittareineen ja pohjustimineen voi löytää sitä. Hän tuli myöhemmin näkemään, että Disko oli täysin sekä tämän että monen muunkin tehtävän tasalla ja saattoipa vielä auttaa toisiakin. Kajuutassa riippui suuri neljä jalkaa leveä ja viittä korkea musta taulu, eikä Harvey vähääkään ymmärtänyt sen tarkotusta, kunnes he muutamina sokaisevan sumuisina päivinä kuulivat jalkavoimalla käytettävän sumutorven epäsointuisen törinän — törinän, joka on kuin keuhkotautisen elefantin röhinä.
He olivat juuri suorittamassa lyhytmatkaista ankkuripaikan siirtoa, hinaten ankkuria vedessä vaivoja säästääkseen. "Raakataklaaja mölisemässä leveysastetta", sanoi Pitkä Jack. Parkkilaivan punaiset etupurjeet liukuivat näkyviin sumusta, ja "Täällä Ollaan" soitti kelloaan kolmasti, meri-pikakirjotusta käyttäen.
Suurempi alus peräytti märssypurjeensa huutojen ja hälinän säestäessä.