"Niinpä luulen", sanoi eversti hyväntahtoisesti.
"Lähteekö soittokunta, sir?" kysyivät molemmat yhdessä. Sitten, yhtämittaa: "Pääsemmehän mekin, sir, pääsemmekö?"
"Te!" sanoi eversti astuen askeleen taapäin, paremmin nähdäkseen noita kahta pikkuolentoa. "Tekö? Te jäisitte jo ensi marssilla."
"Emme jäisi, sir. Me voimme kulkea rykmentin mukana vaikka minne — paraateissa tahi missä hyvänsä", sanoi Jakin.
"Jos Tom Kidd lähtee, niin hän kiepsahtaa kokoon kuin linkkuveitsi", sanoi Lew, "Tomin säärissä on hyvin ahtaat suonet, sir."
"Mitä niin?"
"Hyvin ahtaat suonet, sir. Sentähden ne aina turpoavatkin pitkistä paraateista, sir. Jos hän voi lähteä, niin voimme mekin, sir."
Taaskin tutkisteli eversti heitä kauan ja tarkasti.
"Soittokunta kyllä lähtee", sanoi hän yhtä toimessaan kuin olisi puhutellut virkaveljiään. "Onko kummallakaan teistä sukulaisia?"
"Ei, sir," kuului Lewin ja Jakinin ihastunut vastaus. "Olemme kumpikin orpoja, sir. Meidän puolestamme ei siinä suhteessa tarvitse välittää kestään, sir."